Ensiksi tuli pyöröaitaukseen tämä tutun hevonen. 15v pv ruuna, jolla siis ongelmana oli trailerista poistulo, muutamat kerrat tullut jopa puomin ali peruuttaen ja selästä lähtenyt matkalla nahat.
Kari aloitti ruunan kanssa ihan perus jutuilla, haluten hevosen kunnioittavan ihmistä ja kuuntelemalla mitä ihminen siltä haluaa keskittyen kokoajan ihmiseen vaikka ympärillä tapahtuis mitä. Kari juoksutti hevosta vapaana aitauksessa. Tärkeimmät jutut aitaustyöskentelyssä oli se, ettei hevonen saa koskaan kääntää takapäätä ihmistä kohti, esim suuntaa vaihtaessa hevosen on käännyttävä etukautta jolloin ei hevosen takapää osoita missään kohtaa keskellä seisovaa ihmistä. Hevosen pitää pysyä kokoajan liikkeessä kunnes toisin käsketään, se voi kävellä ,ravata tai laukata, vauhdilla ei ole väliä kunhan hevonen liikkuu.
Kun tuo ylläoleva sujui ja hevonen keskittyi kariin kunnolla ja teki mitä pyydettiin, otti kari hevosen narunpäähän ja alkoi työskennellä sen kanssa. Ensimmäinen vaihe oli että hevonen peruuttaa kun heiluttaa narua ja väistää ihmistä haluttuun suuntaan. Hevonen ei missään vaiheessa saanut ottaa askelta eteenpäin ilman että sille annettiin lupa siihen, se ei saanut tulla ns ihmisen reviirille itsenäisesti.
Oli oikeasti hauska seurata kuinka hevonen oikeasti kuunteli käskyjä ja teki mitä pyydettiin, vaikka ne aina ei ekalla kerralla onnistuneetkaan. Esim se, kun kari lähti kävelemään eteenpäin, hevonen perässä ja kun kari pysähtyi, piti hevosen pysähtyä ihan samalla hetkellä, puolikin askelta tuli lähemmäs karin pysähdyttyä, niin joutui peruuttamaan, jonka jälkeen uudestaan eteen ja stop. Eron huomasi todella selvästi, miten nopeasti hevonen reagoi pysähdykseen edelliseen kertaan verrattuna. Se pysähtyi kun seinään.
Ja näissäkin jutuissa hevosen kiittäminen on erittäin suuri ja tärkeä asia. eivät ne voi tietää tekevänsä oikein jossei niitä kiitä.
pikkuhiljaa siirryttiin kopin luokse, ruuna oli jo vähän epävarma siitä että kannattaako sisälle mennä, joten kari joutui työskentelemään vielä ennen koppiin menoa , en tästä jaksa enempää selittää mulla on aika paljon videomateriaalia tuosta joten katsokaa niistä :)
Toinen hevonen oli tosiaan nuori 3v tamma jolla ei hirveästi kuulemma ole mitään tehty. Tamma kun pääsi aitaukseen, ja kari sitä hetken katteli ja tokas "voin kyllä nyt jo sanoa ettei tänään tän hevosen selkään kiivetä" se oli meinaan todella jännittynyt ja haluttoman oloinen yhteistyöhön. Kari aloitti tamman kanssa samoilla jutuilla millä edellisen ruunan kanssa. Eli perus jutut kuntoon ja hevonen oli saatava keskittymään ihmiseen joka sen kanssa sielä aitauksessa on. Hevonen tosiaan näytti siltä ettei sitä kiinnosta mikään muu kun se mitä ympärillä tapahtuu, todella rauhaton ja pörheä se oli.
Hetken päästä tamma alkoi selvästi ajattelemaan sitä mitä sen pitikin, ja keskittyi olennaiseen, se unohti aina hetkellisesti katsomon ja katsojat, ja sen että oli vielä kaikenlisäksi ensimmäistä kertaa maneesissa.. Musta oli hienoa nähdä muutos tässä hevosessa noinkin nopeasti ja ainakin omaan silmään se oli todella yritteliäs ja nöyrä tyyppi kaikinpuolin.
Kari jo edellisen hevosen kanssa treenasi rentoutumista, sillä, että hevonen laskee pään rentona alas. Molemmat hevoset olivat aluksi "rautakangen nielleitä" ja kari niitä lähti jumppaamaan sillä että piti vasemmalla kädellä turvasta ja oikealla niskassa pienen paineen, hetikun hevonen myötäsi paineelle, sai se kiitoksen, ja tällätavalla sen sai kokoajan alemmaksi ja rennommaksi. Lopuksi hevosen pään pystyi ottamaan kainaloon ja näytti ainakin siltä ettei niillä ollut aikomustakaan ottaa päätä sieltä omatahtoisesti pois. Myös sama jumppa tehtiin molemmille sivuille, tää nuorempi hevonen ei oikein ymmärtänyt aluks touhua ja koitti väistää karkuun, kari vaan jatkoi taivutusta kunnes hevonen vastasi paineeseen myötäyksellä, jolloin sai välittämästi kiitoksen.
Oli kiva katsoa miten hevonen seurasi ihmisen liikkeitä, kunnioitti sitä ja teki juuri mitä pyydettiin. Varsinkin kun näki miten kuutamolla hevonen oli kun se tuotiin aitaukseen ja sitä ei tosissaan kiinnostanut siellä seisova ihminen pätkääkään. Alussa olisi voinut kuvitella että se voisi jopa juosta huomaamatta ihmisen kaiken sähläämisensä keskellä, kun taas yhtäkkiä hevonen olikin sen oloinen että sen ois voinut ottaa syliin ja se ois pysynyt siinä niin kauan kun haluaa.
Kari jatkoi tamman kanssa siedätysharjoituksilla. ekana oli vuorossa semmonen keppi missä oli päässä paperinpalasia ja jotain juttuja, voisi verrata isoon vappuviuhkaan. tavoitteena oli saada hevonen "harjattua" kyseisellä kapistuksella, vähän hevonen sitä alussa aristi mutta arkuus katosi nopeasti ja lopussa sillä voitiin sivellä hevonen kavioista korviin ilman että hevonen liikahtikaan.
Sama homma toistettiin kokoajan vaativimmilla jutuilla, toisena oli vuorossa keppi jossa pullo toiseen päähän teipattuna ja hiekkaa sisällä, siitä lähti meteliä kyllä muttei hevonen sanonut enää siitäkään mitään.
kolmantena tuli kanisteri jossa sisällä jotain mikä piti myös aika kovaa meteliä. Neljäntenä joku torvi mikö piti aika kovaa ääntä, tarkoutus kuulostaa joltain linnulta? seuraavaksi olikin aika mielenkiintoinen kapistus, ilmapistooli, mistä tosiaankin lähti aikamoinen pamaus ja katsomossakin hätkähdettiin, vaan ei hevonen. se seisoi karin vieressä vaikka tämä ammuskeli ilmapistoolilla maahan.
Tässä vaiheessa jo musta tuntu että toi hevonen tuskin tulee pelkäämään jatkossa mitään erikoisia ääniä. Tottakai sillä oli turvallinen seistä tossa koska luottamus siihen ettei kari sille mitään pahaa tee oli vahva.
Lopuksi vielä kari haki lehtipuhaltimen, se oli jo aika raju mutta hevonen otti senkin loppujenlopuksi hyvin vastaan ja antoi jopa puhaltaa sillä itseään. Monikohan 3vuotias antaisi tehdä kaiken tämän?
Tamman kanssa lopetettiin siihen että sillä oli satula selässä, suitset päässä ja työskenneltiin vielä hetki ympyrällä käyttäen yhtä sisäsivuohjaa hakemassa hevoselle asetusta sisälle. Lopuksi kari roikkui satulassa ja pamautteli jalustimia ja piti ääntä satulan päällä ja sanoi "jos ei hevonen näitä siedä , en tosiaankaan lähtisi vielä selkään yrittämään." hevonen kuitenkin seisoi kiltisti paikallaan vaikka joka suunnasta pamahteli ja kolisi. Yks hyvä vinkki oli vielä se, että kari suositteli että hevonen näkee ihmisen jostain korkeemmalta ennenkuin sen selkään kiivetään, näinollen se ei ole uusi asia että ihminen istuu yhtäkkiä satulassa ja on hevosta korkeammalla. Mä vähän veikkaan, että jo tässä vaiheessa se olisi hyväksynyt ratsastajan selkään, väsynyt kun oli jo valmiiksi. mutta niinkuin kari sanoi että tamma oli jo tässä vaiheessa saanut ehkä ns yliannostuksen kaikesta joten oli parempi jättää onnistuneet treenit tähän.
Tossa nytten mieleenpainuvimmat jutut kurssista tiivistettynä. Kurssi sisälsi paljon paljon enemmän vielä mitä tämä teksi antaa ymmärtää, mutten jaksa kaikkia yksityiskohtia alkaa tähän kirjottamaan ja en niitä järjestyksessä enää muistaisi edes. Itse sain paljon hyviä vinkkejä tulevaisuutta ajatellen dänin kanssa. Varsinkin noi maastakäsin jutut oli ihan huippuhyviä ja niitä aijon todellakin treenata kun varsuli tulee laitumelta talliin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti