MStyle
torstai 28. marraskuuta 2013
Hihs Tippumis video
Lisäsin hihs:in tippumisvideon omaan postaukseensa, mutta laitan sen tähänkin nyt vielä. En tosiaan ennen oo ketulta tippunut, että tulipahan sekin koettua! :P
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
4.8.2012 - 30.10.2013 Minä ja Kettu
Niinkuin edellisessä postauksessa mainitsinkin, että tämä postaus onkin vähän haikeampi. Nimittäin Hihs jäi meidän viimeiseki yhteiseksi kilpailuksi ja kettu muutti uuteen kotiin 30.10.
Vaikka tiesin jo ennen hihsiä, sen olevan meidän viimeinen kisa, niin jotenkin kokoajan tuntui vähän haikealta vaikka olin asennoitunut kokoajan, että meidän yhteinen taival päättyy sinne. Ketusta tuli mulle jotenkin tosi tärkeä ja kiinnyinkin siihen toisen omistamaksi hevoseksi harvinaisen paljon. Mulla on muutamat hevoset joita oon ratsastanut ja jotka on jäänyt vahvasti mieleen. Kettu tulee varmasti olemaan aina yksi niistä. Tultiin sen kanssa tosi hyvin juttuun alusta asti ja sen kanssa oli helppo tehdä kaikkea vaikkei se ilmatteeks mitään antanutkaan. Vaikka aina olen ratsastettavat hevoseni hoitanut hyvin, niin ketun hoidin kyllä vielä sitäkin paremmin. Aloitin ketun kanssa yhteistyön tosiaan 2012 vuoden syksyllä, kun tämän omistaja otti minuun yhteyttä facebookin kautta ja kyseli olisinko kiinnostunut kilpailemaan ketulla. Aika nopeasti siitä keskustelusta menin kokeilemaan kettua ja ensimmäiset kisat taisikin olla heti samalla viikolla, joista tulikin heti voitto. Mulla on ennen kettua ollut jonkin verran vieraita hevosia ratsastettavana, muttei yhdenkään kanssa oo ollu samaa fiilistä, kun ketun kanssa jo ekalla kerralla. Luotin siihen jo sillon ihan kympillä. Ensimmäisien kisojen ja hyvien tulosten perusteella keksittiin hullu idea lähteä yrittämään vielä saman vuoden Amateur touriin, monet keräsivät tuloksia alkuvuodesta asti ja me alotimme sen elokuun puolessa välissä. Meillä ei todellakaan ollut mitään vahvoja odotuksia hihsiin pääsystä mutta eikai se mitään haittaakkaan jos yritämme. Kisattiin se syksy aika tiuhaan tahtiin saadaksemme tarvittavat tulokset kasaan, ja 0 tuloksia alkoikin tulla ihan kivasti ja pääsy horse showhun ei enää tuntunutkaan niin mahdottomalta. Päästiin ypäjän semifinaaleihin ja sieltä saatiin paikka At-tourilta. Oli aika uskomaton fiilis, kun tosiaan kuukausi sitten semifinaaleista en ollut nähnytkään koko hevosta, ja seuraavan kuukauden päästä hypättäisiin hihsissä.
Semifinaalien jälkeen pidettiin ketulla hyppytaukoa, tiuhaan tahtiin olleiden syksyn kisojen takia. Muistan kun yks aamu 10.10 äiti oli laittanu mulle viestiä, että kettu on menossa klinikalle. Tässä silloisesta postauksesta lainattu teksti kyseiseltä päivältä:
"En oo ehtiny nyt hetkeen kirjottelee, oli tossa se tallinnan reissu välissä ja kaikkea, nyt kuitenkin vähän huonompia uutisia. Eilen heräsin viestiin "kettu menossa klinikalle" siinä hetken pyöriteltyä silmiäni ja mietittyäni onko se unta vai ei, tajusin et ei hitto ei se ainakaan unta ole! no nousin äkkiä ja lähin ajamaan vermoon. Ketulla oli jalat tosi paksuna ja jotain ihme patteja, huokasin vähäsen kun näin ne jalat ja tajusin, että kaikki jalat on epämääräisesti paksuna, eikä vaan yksi, jolloin siinä saattais olla jotain vakavempaa. Ensi silmäyksellä voisi sanoa, että sillä on jokin allerginen reaktio. Noh ell tutki sen ja sanoi että 99% varmuudella oireet johtuvan pinnallisesta ihosta, mutta ultrataan vielä varmuudeksi se oikea etunen. Sieltä ei luojankiitos löytynyt mitään ja ell sano, että näyttää kaikki niin hyvältä kun vaan voi. HUH!!!
No otin ketun sitten ulos ja se vähän ravas siinä ja huomasin heti että se vähän ontu sitä vasenta etusta, ell näki myös tilanteen ja sanoi että tulkaapas takaisin sisälle, että katsotaan se vasenkin etunen. Siinäkään ei ultrassa näkynyt mitään, ainut epäilyttävä asia on, että polvesta ylöspäin ketun jalka oli todella kosketusarka. Se voi olla että sinne on levinnyt tulehdusta, tai pahimmassa tapauksessa revähtänyt. Otettiin kettu uudestaan pihalle ja juoksutin sitä ympyrällä liinassa, se oli ihan puhdas, mikä helpotti mieltä, koska jos se olis revähtänyt niin ei se pystyis sillä noin hyvin juoksee, hämärää kuitenkin oli miksi se ontu sitä kuitenkin suoralla.
Oikeesti miten voikaan olla näin paska tuuri, että just ennen tota hihsiä käy tällästä. Ketukin ollut 5v täysin terve ja nyt sit tällästä. Noh elämä on ei voi mitään. Vietiin kettu toiseen talliin loppuviikoksi, missä on ihan kuivat tarhat ja sen jalat pysyy puhtaina, käyn nyt pari kertaa päivässä hoitamassa sen jalat ja kävelemässä. jos ei 3-4päivän päästä ala näyttää paremmalta niin uusiks klinikalle ja kisat voi varmaan unohtaa.
Tää teksti on niin masentavan tylsää ettei tää mitään kuviakaan tarvi plaah..."
Hoidin ketun niin hyvin sen viimesen viikon kun ikinä vaan voin ja pesin ja puunasin jalat ja pidin puhtaana, ettei ainakaan siitä jäisi kiinni. Kn kintut onneksi lähti paranemaan ja liikuttelin sitä pikkuhiljaa ja se oli kokoajan puhas, pieni toivonripe siis oli että päästäisiin kisoihin. Ehdin ratsastaa 4 päivää ketulla ennen hihsiä ja edelliset melkein pariviikkoa se oli ollut vaan kävelyllä ja tosiaan hypätty edellisen kerran ypäjällä 1,5kk sitten. Noh hyppäsin tiistaina ketun kanssa, kun torstaina oli jo kisat. Ja se oli täys katastrofi, kettu näyti ihan uuden puolensa ja kuskas mua pukittelujen lisäks, lähestymiset oli ihan karmeita, ei mitään järkeä koko touhussa. Muistan, että ilmotin äidille peruvani hihsin "ei ole mitään järkeä lähteä noin isolle areenalle tälläsen kenraaliharjoituksen jälkeen". En kuitenkaan perunut kisoja, mutten todellakaan lähtenyt sinne hyvillä mielin.
Lopputulos kisoista oli kuitenkin yli odotusten, ja kaiken epäonnen kautta oli meidänkin aika onnistua! Sijoituttiin molemmissa luokissa ja kokonais sijoilla oltiin 6/96. Mikä oli ihan huikea tulos, kun miettii meidän alkuviikon rämpimisiä.
Toi kaikki tapahtu niin nopeasti viimevuonna, vaikken tuntenut kettua kovinkaan hyvin ajallisesti, tuntui jo hihsissä, että olisin ratsastanut sitä vähintään vuoden. Ja sekä ketulla, että mulla oli ollut aika pitkä kisatauko noin aktiivisesta kisaamisesta. En usko että kovinkaan monen hepan kanssa pystyisi noin nopealla aikataululla vastaaviin tuloksiin.
Hihsin jälkeen meidän kisaamiset jäi tauolle ja mun polvetkin kaipas vähän lepoa joten talvella oli aika hiljaista mun ja ketun rintamalla. Kettukin muutti kauemmas joksikin aikaa joten en edes päässyt käymään sitä liikuttamassa. Ja olin itse 2013 alkuvuodesta jenkeissä kuukauden. Toukokuun lopussa kettu muutti helsinkiin, ja mun oli tarkoitus alottaa uudestaan ketunkanssa. Oltiin ilmottauduttu taas hihsiin joten, eikun tuloksia keräilemään. Vuosi 2013 Oli ihan hyvä kisojen suhteen, sijoituksia tuli lähes jokaisesta kilpailusta ja päästiin ketunkanssa nousemaan 100cm tasolle, josta tulikin heti ekasta radasta sijoitus. Radankävelyssä mietin, että hyvä jos selvitään perusradalta maaliin, tuli sitten monta puomia tahansa. Koko radalla oli meinaan yhteensä 17 hyppyä, joka on aika suuri määrä tuolla tasolla ja puomitkin olivat ihan tapissa, ne näytti oikeasti korkeilta vaikka olikin vaan 100cm! tajusin perusradan tokavikalla esteellä, että perskule, mehän ollaan kohta maalissa, uusinnassa fiilistelin vaan sitä, kuin hyvältä kettu tuntu ratsastaa ja sarjalla tuli ihan pieni hipasu, josta yksi puomi, mutta oltiin ilmeisesti sen verran ripeitä, että tulos riitti kuitenkin sijoille, mammuttiluokka kun oli ja lähtöjä yli 100. Mulle sijoitus oli aika kiva juttu, kun edellisestä 100cm radasta onkin jo aikaa varmaan 5vuotta jos sekään riittää? Derbyn kanssa varmaan edellinen vuonna nakki... Ei ole ollut oikein sellasta hevosta, jonka kanssa olisi päässyt edes tuota 100cm hyppelemään.
Loppukesä kisailtiin aika paljon ja syksyllä taas ypäjällä semifinaalit hihsiin. Ja tosiaan hihs jäi meiden viimeiseksi yhteiseksi kilpailuksi.
Ketun kanssa kisattiin aikalailla vaan hyvällä fiilispohjalla. Valmennuksissa käytiin ton vuoden aikana vissiin 2-3 kertaa, että tosiaan ihan harrastemielessä kisailtiin ja pidettiin hauskaa yhdessä :)
Harmittaa tietty, että ketun kanssa ei enää pääse touhuilemaan, mutta olen myöskin onnellinen uuden omistajan puolesta ja k pääsee näyttämään taitonsa tulevaisuudessa uuden ratsastajan kanssa :)
Tämän vuoden viimeiset kuvat ketun kanssa:
Ja näihin tunnelmiin päättyi meidän yhteinen taival :)
Vaikka tiesin jo ennen hihsiä, sen olevan meidän viimeinen kisa, niin jotenkin kokoajan tuntui vähän haikealta vaikka olin asennoitunut kokoajan, että meidän yhteinen taival päättyy sinne. Ketusta tuli mulle jotenkin tosi tärkeä ja kiinnyinkin siihen toisen omistamaksi hevoseksi harvinaisen paljon. Mulla on muutamat hevoset joita oon ratsastanut ja jotka on jäänyt vahvasti mieleen. Kettu tulee varmasti olemaan aina yksi niistä. Tultiin sen kanssa tosi hyvin juttuun alusta asti ja sen kanssa oli helppo tehdä kaikkea vaikkei se ilmatteeks mitään antanutkaan. Vaikka aina olen ratsastettavat hevoseni hoitanut hyvin, niin ketun hoidin kyllä vielä sitäkin paremmin. Aloitin ketun kanssa yhteistyön tosiaan 2012 vuoden syksyllä, kun tämän omistaja otti minuun yhteyttä facebookin kautta ja kyseli olisinko kiinnostunut kilpailemaan ketulla. Aika nopeasti siitä keskustelusta menin kokeilemaan kettua ja ensimmäiset kisat taisikin olla heti samalla viikolla, joista tulikin heti voitto. Mulla on ennen kettua ollut jonkin verran vieraita hevosia ratsastettavana, muttei yhdenkään kanssa oo ollu samaa fiilistä, kun ketun kanssa jo ekalla kerralla. Luotin siihen jo sillon ihan kympillä. Ensimmäisien kisojen ja hyvien tulosten perusteella keksittiin hullu idea lähteä yrittämään vielä saman vuoden Amateur touriin, monet keräsivät tuloksia alkuvuodesta asti ja me alotimme sen elokuun puolessa välissä. Meillä ei todellakaan ollut mitään vahvoja odotuksia hihsiin pääsystä mutta eikai se mitään haittaakkaan jos yritämme. Kisattiin se syksy aika tiuhaan tahtiin saadaksemme tarvittavat tulokset kasaan, ja 0 tuloksia alkoikin tulla ihan kivasti ja pääsy horse showhun ei enää tuntunutkaan niin mahdottomalta. Päästiin ypäjän semifinaaleihin ja sieltä saatiin paikka At-tourilta. Oli aika uskomaton fiilis, kun tosiaan kuukausi sitten semifinaaleista en ollut nähnytkään koko hevosta, ja seuraavan kuukauden päästä hypättäisiin hihsissä.
Semifinaalien jälkeen pidettiin ketulla hyppytaukoa, tiuhaan tahtiin olleiden syksyn kisojen takia. Muistan kun yks aamu 10.10 äiti oli laittanu mulle viestiä, että kettu on menossa klinikalle. Tässä silloisesta postauksesta lainattu teksti kyseiseltä päivältä:
"En oo ehtiny nyt hetkeen kirjottelee, oli tossa se tallinnan reissu välissä ja kaikkea, nyt kuitenkin vähän huonompia uutisia. Eilen heräsin viestiin "kettu menossa klinikalle" siinä hetken pyöriteltyä silmiäni ja mietittyäni onko se unta vai ei, tajusin et ei hitto ei se ainakaan unta ole! no nousin äkkiä ja lähin ajamaan vermoon. Ketulla oli jalat tosi paksuna ja jotain ihme patteja, huokasin vähäsen kun näin ne jalat ja tajusin, että kaikki jalat on epämääräisesti paksuna, eikä vaan yksi, jolloin siinä saattais olla jotain vakavempaa. Ensi silmäyksellä voisi sanoa, että sillä on jokin allerginen reaktio. Noh ell tutki sen ja sanoi että 99% varmuudella oireet johtuvan pinnallisesta ihosta, mutta ultrataan vielä varmuudeksi se oikea etunen. Sieltä ei luojankiitos löytynyt mitään ja ell sano, että näyttää kaikki niin hyvältä kun vaan voi. HUH!!!
No otin ketun sitten ulos ja se vähän ravas siinä ja huomasin heti että se vähän ontu sitä vasenta etusta, ell näki myös tilanteen ja sanoi että tulkaapas takaisin sisälle, että katsotaan se vasenkin etunen. Siinäkään ei ultrassa näkynyt mitään, ainut epäilyttävä asia on, että polvesta ylöspäin ketun jalka oli todella kosketusarka. Se voi olla että sinne on levinnyt tulehdusta, tai pahimmassa tapauksessa revähtänyt. Otettiin kettu uudestaan pihalle ja juoksutin sitä ympyrällä liinassa, se oli ihan puhdas, mikä helpotti mieltä, koska jos se olis revähtänyt niin ei se pystyis sillä noin hyvin juoksee, hämärää kuitenkin oli miksi se ontu sitä kuitenkin suoralla.
Oikeesti miten voikaan olla näin paska tuuri, että just ennen tota hihsiä käy tällästä. Ketukin ollut 5v täysin terve ja nyt sit tällästä. Noh elämä on ei voi mitään. Vietiin kettu toiseen talliin loppuviikoksi, missä on ihan kuivat tarhat ja sen jalat pysyy puhtaina, käyn nyt pari kertaa päivässä hoitamassa sen jalat ja kävelemässä. jos ei 3-4päivän päästä ala näyttää paremmalta niin uusiks klinikalle ja kisat voi varmaan unohtaa.
Tää teksti on niin masentavan tylsää ettei tää mitään kuviakaan tarvi plaah..."
Hoidin ketun niin hyvin sen viimesen viikon kun ikinä vaan voin ja pesin ja puunasin jalat ja pidin puhtaana, ettei ainakaan siitä jäisi kiinni. Kn kintut onneksi lähti paranemaan ja liikuttelin sitä pikkuhiljaa ja se oli kokoajan puhas, pieni toivonripe siis oli että päästäisiin kisoihin. Ehdin ratsastaa 4 päivää ketulla ennen hihsiä ja edelliset melkein pariviikkoa se oli ollut vaan kävelyllä ja tosiaan hypätty edellisen kerran ypäjällä 1,5kk sitten. Noh hyppäsin tiistaina ketun kanssa, kun torstaina oli jo kisat. Ja se oli täys katastrofi, kettu näyti ihan uuden puolensa ja kuskas mua pukittelujen lisäks, lähestymiset oli ihan karmeita, ei mitään järkeä koko touhussa. Muistan, että ilmotin äidille peruvani hihsin "ei ole mitään järkeä lähteä noin isolle areenalle tälläsen kenraaliharjoituksen jälkeen". En kuitenkaan perunut kisoja, mutten todellakaan lähtenyt sinne hyvillä mielin.
Lopputulos kisoista oli kuitenkin yli odotusten, ja kaiken epäonnen kautta oli meidänkin aika onnistua! Sijoituttiin molemmissa luokissa ja kokonais sijoilla oltiin 6/96. Mikä oli ihan huikea tulos, kun miettii meidän alkuviikon rämpimisiä.
Toi kaikki tapahtu niin nopeasti viimevuonna, vaikken tuntenut kettua kovinkaan hyvin ajallisesti, tuntui jo hihsissä, että olisin ratsastanut sitä vähintään vuoden. Ja sekä ketulla, että mulla oli ollut aika pitkä kisatauko noin aktiivisesta kisaamisesta. En usko että kovinkaan monen hepan kanssa pystyisi noin nopealla aikataululla vastaaviin tuloksiin.
Hihsin jälkeen meidän kisaamiset jäi tauolle ja mun polvetkin kaipas vähän lepoa joten talvella oli aika hiljaista mun ja ketun rintamalla. Kettukin muutti kauemmas joksikin aikaa joten en edes päässyt käymään sitä liikuttamassa. Ja olin itse 2013 alkuvuodesta jenkeissä kuukauden. Toukokuun lopussa kettu muutti helsinkiin, ja mun oli tarkoitus alottaa uudestaan ketunkanssa. Oltiin ilmottauduttu taas hihsiin joten, eikun tuloksia keräilemään. Vuosi 2013 Oli ihan hyvä kisojen suhteen, sijoituksia tuli lähes jokaisesta kilpailusta ja päästiin ketunkanssa nousemaan 100cm tasolle, josta tulikin heti ekasta radasta sijoitus. Radankävelyssä mietin, että hyvä jos selvitään perusradalta maaliin, tuli sitten monta puomia tahansa. Koko radalla oli meinaan yhteensä 17 hyppyä, joka on aika suuri määrä tuolla tasolla ja puomitkin olivat ihan tapissa, ne näytti oikeasti korkeilta vaikka olikin vaan 100cm! tajusin perusradan tokavikalla esteellä, että perskule, mehän ollaan kohta maalissa, uusinnassa fiilistelin vaan sitä, kuin hyvältä kettu tuntu ratsastaa ja sarjalla tuli ihan pieni hipasu, josta yksi puomi, mutta oltiin ilmeisesti sen verran ripeitä, että tulos riitti kuitenkin sijoille, mammuttiluokka kun oli ja lähtöjä yli 100. Mulle sijoitus oli aika kiva juttu, kun edellisestä 100cm radasta onkin jo aikaa varmaan 5vuotta jos sekään riittää? Derbyn kanssa varmaan edellinen vuonna nakki... Ei ole ollut oikein sellasta hevosta, jonka kanssa olisi päässyt edes tuota 100cm hyppelemään.
Loppukesä kisailtiin aika paljon ja syksyllä taas ypäjällä semifinaalit hihsiin. Ja tosiaan hihs jäi meiden viimeiseksi yhteiseksi kilpailuksi.
Ketun kanssa kisattiin aikalailla vaan hyvällä fiilispohjalla. Valmennuksissa käytiin ton vuoden aikana vissiin 2-3 kertaa, että tosiaan ihan harrastemielessä kisailtiin ja pidettiin hauskaa yhdessä :)
Harmittaa tietty, että ketun kanssa ei enää pääse touhuilemaan, mutta olen myöskin onnellinen uuden omistajan puolesta ja k pääsee näyttämään taitonsa tulevaisuudessa uuden ratsastajan kanssa :)
.jpg) |
| Ekat kisat ketunkanssa Elokuu 2012 |
 |
| Ekat kisat ketunkanssa Elokuu 2012 |
 |
| 2012 ypäjän semifinaalit |
 |
| Kettu ennen hihsiä väliaika tallissa parantelemassa kinttuja. |
 |
| Hihs Fiiliksiä 2012 |
 |
| Hihs 2012 |
 |
| Hihsin ruusukesaldo. |
 |
| Joulukuussa 2012 hankeilua |
.jpg) |
| Keväällä 2013 hyppelyä. |
 |
| Kotona treenaamista |
 |
| Husö kesä 2013 |
.jpg) |
| Eka 100cm Hanko |
 |
| Ja siitä aiheutettu rusetti :) |
 |
| hmm. Joko alotetaan! |
 |
| Laakso syksy 2013 |
 |
| Yhdessä me tää hoidetaan! |
 |
| Hyvin meni! |
 |
| Ja taas! |
 |
| Taaskin! |
 |
| Huso kesä 2013 |
 |
| Taputapu. |
 |
| Kettu tykkää olla palkintojen jaossa :) |
 |
| Treenailuja |
Ja näihin tunnelmiin päättyi meidän yhteinen taival :)
HIHS 2013
Parempi myöhään kun ei milloinkaan, eiks je?
Tosin kyllä se tekstin määrää ja sisältöä karsii kun näin pitkän ajan jälkeen kirjoittaa, kun ei osaa enään niin tarkkaa selostaa. Noh yritän kuitenkin mahdollisimman paljon avata teille meijän hihs viikonloppua.
Kävin jo keskiviikkona näyttämässä ketun paperit ja hakemassa rannekkeet, jottei tarvitse torstaina ruuhka-aikaan sinne mennä jonottelemaan.
Torstaina saavuttiin paikalle n 07.45 ja päästiinkin hyvin paikalle ilman ruuhkia, ja kettu tosiaan asui tuomarinkylässä, joten matkakin vain jotain 10min ilman ruuhkia. Paikanpäällä oli jo aikamoinen härdelli autojen kanssa, joten heppa äkkiä ulos kopista ja kamat päälle ja auto+koppi samantien pois purkupaikalta. Luokka alkoi 9.00 joten aikaa oli ihan kivasti rauhassa laitella kamat ja verkata. Verkka oli muistaakseni vähän huono jostain syystä, kettu tais pudotella muutaman kerran koska ratsastin sitä niin pitkänä esteelle eikä sitä huvittanut nostaa kinttuja, Antti oli mua taas auttamassa verkassa ja saikin meidät hyvin nopeasti ruotuun ja homman pelittmään. Hyvillä fiiliksillä siis radalle, kehnosta alkuverkasta huolimatta. Arvostelu oli 367.1 ja 1 vaihe meni ihan hyvin ja uusintaan sitten kaasu pohjaan ja menoksi ;) Esteet 9-10 meinas koitua kyllä kohtaloksi niinkun videolta näkyy. Numerolle 9, eli sininen okseri, jolle tuli hyppy aika kaukaa ja mulla meni vähän tasapaino siinä, joka hankaloitti tietä seuraavalle esteelle. Huomasin jo kaarteesta, että nyt tullaan sellaseen paikkaan, ettei siitä ihan helpolla yli pääse. Muistan ton tilanteen vieläkin kun mietin, että ei hemmetti me voida tohon jäädä. Este oli onneksi suht pieni pysty ja päätin että yli mennään, joko puomin kanssa tai sitten ilman vaikka paikka olikin todella hankala. Joku ihme tai kumma meidät sai siitä yli ja vieläpä ilman puomia! Tosiaan hyppy tuli melkein paikaltaan, täytyy myöntää, että tuossa kohtaa ratsastin ite tilanteen hyvin ja kettu anto kyllä kaikkensa ja lopputulos olikin onnistunut. Eikun etiäpäin ja matka jatkuu! Loputkin esteet menivät ilman virhepisteitä joten tulos oli 0/0 ja mieltä lämmittikin kuulutus "ja meillä on uusi johtoaika" , varsinkin kun katsoin alusta muutamat ponit ja ajattelin ettei me ketun kanssa ikinä olla niin nopeita :D Mutta kettu onkin niin super miniheppa ja vie laukallaan pikkuponitkin vaikkei me kyllä vauhdilla niitä voitettaisi :)
Lopussa meni yksi ratsukko ohi (ollaan tän kauden "Team ikuiset kakkoset") mutta iloisia oltiin sijoituksesta, koska tällä kertaa en uskonut pärjääväni täällä, joukossa oli todella hyviä ja nopeita ratsukoita, joten sija 2 oli erittäin positiivinen yllätys.
.jpg)
Seuraavalla kerralla sitten vähän haikeampiin uutisiin, jos joku on mun fb kaveri niin varmaan tietääkin jo. Ensi kertaan siis, heippa hei!
Tosin kyllä se tekstin määrää ja sisältöä karsii kun näin pitkän ajan jälkeen kirjoittaa, kun ei osaa enään niin tarkkaa selostaa. Noh yritän kuitenkin mahdollisimman paljon avata teille meijän hihs viikonloppua.
Kävin jo keskiviikkona näyttämässä ketun paperit ja hakemassa rannekkeet, jottei tarvitse torstaina ruuhka-aikaan sinne mennä jonottelemaan.
Torstaina saavuttiin paikalle n 07.45 ja päästiinkin hyvin paikalle ilman ruuhkia, ja kettu tosiaan asui tuomarinkylässä, joten matkakin vain jotain 10min ilman ruuhkia. Paikanpäällä oli jo aikamoinen härdelli autojen kanssa, joten heppa äkkiä ulos kopista ja kamat päälle ja auto+koppi samantien pois purkupaikalta. Luokka alkoi 9.00 joten aikaa oli ihan kivasti rauhassa laitella kamat ja verkata. Verkka oli muistaakseni vähän huono jostain syystä, kettu tais pudotella muutaman kerran koska ratsastin sitä niin pitkänä esteelle eikä sitä huvittanut nostaa kinttuja, Antti oli mua taas auttamassa verkassa ja saikin meidät hyvin nopeasti ruotuun ja homman pelittmään. Hyvillä fiiliksillä siis radalle, kehnosta alkuverkasta huolimatta. Arvostelu oli 367.1 ja 1 vaihe meni ihan hyvin ja uusintaan sitten kaasu pohjaan ja menoksi ;) Esteet 9-10 meinas koitua kyllä kohtaloksi niinkun videolta näkyy. Numerolle 9, eli sininen okseri, jolle tuli hyppy aika kaukaa ja mulla meni vähän tasapaino siinä, joka hankaloitti tietä seuraavalle esteelle. Huomasin jo kaarteesta, että nyt tullaan sellaseen paikkaan, ettei siitä ihan helpolla yli pääse. Muistan ton tilanteen vieläkin kun mietin, että ei hemmetti me voida tohon jäädä. Este oli onneksi suht pieni pysty ja päätin että yli mennään, joko puomin kanssa tai sitten ilman vaikka paikka olikin todella hankala. Joku ihme tai kumma meidät sai siitä yli ja vieläpä ilman puomia! Tosiaan hyppy tuli melkein paikaltaan, täytyy myöntää, että tuossa kohtaa ratsastin ite tilanteen hyvin ja kettu anto kyllä kaikkensa ja lopputulos olikin onnistunut. Eikun etiäpäin ja matka jatkuu! Loputkin esteet menivät ilman virhepisteitä joten tulos oli 0/0 ja mieltä lämmittikin kuulutus "ja meillä on uusi johtoaika" , varsinkin kun katsoin alusta muutamat ponit ja ajattelin ettei me ketun kanssa ikinä olla niin nopeita :D Mutta kettu onkin niin super miniheppa ja vie laukallaan pikkuponitkin vaikkei me kyllä vauhdilla niitä voitettaisi :)
Lopussa meni yksi ratsukko ohi (ollaan tän kauden "Team ikuiset kakkoset") mutta iloisia oltiin sijoituksesta, koska tällä kertaa en uskonut pärjääväni täällä, joukossa oli todella hyviä ja nopeita ratsukoita, joten sija 2 oli erittäin positiivinen yllätys.
Sitten perjantain tunnelmiin, joskin myös aika erilaisiin. Aamulla ihan samat jutut kun torstaina ja sama aikataulu. Verkassa kettu oli ihan super! ihan super fiiliksellä radalle pitkäasta aikaa, ja oli itsevarma olo!
Taisin olla vähän innoissani aikaluokasta ja lähdinkin radalle niin huonosti kun ikinä vaan voi! Suoraan sisälle tervehdys ja siitä suoraan TODELLA huonolla lähestymisellä ykköselle, jossa kettukin jäi vähän pomppimaan ja tuntui jännittyneeltä. En tiedä oisko auttanut jos olisin kiertänyt areenan kerran, mutta turhapa sitä enää on miettiä. Tiesin jo tossa vaiheessa ettei radasta tule helppo kun kettu oli niin jännittynyt. Esteet 1-5 sai ratsastaa todella paljon jalalla, jotta päästiin yli. 5 este oli kapea pysty josta kaarevalla tiellä seuraavalle, joka oli okseri, en yrittänyt mitään pientä tietä edes vaan ratsastin ihan hyvällä laukalla ja lähestyminen tuntui hyvältä ja paikka hyvä. Vaan ei tainnut kettu haluta yli, se veti liinat kiinni ja mä lensin kun leppäkeihäs ja kettu jatkoi matkaansa. Kielto tuli todella yllättäen enkä osannut odottaa sitä yhtään, vaikka alkurata olikin huono. Taisin luottaa liikaa kun ekaa kertaa radan aikana kettu tuntui hyvältä lähestyessä juuri tuota estettä, se sitten päätti käyttää hyväks sen ilmeisesti. Vaikkei turhat kiellot olekkaan yhtään sen tapaisia. En jaksa jäädä spekuloimaan mahdollisia syitä sen enempää. Tottakai mua harmitti kun tajusin mitä tapahtui. Tömähdin sen verran lujaa maahan että multa meni ilmat pihalle ja jotain tipuja tähtikehässä pyöri hetken pään ympärillä, nousin kyllä omin jaloin ylös ja menin areenan reunalle istumaan ja hengittelemään. Jo siinä vaiheessa tuntui, että harmitus vähän laantui. Tosin palataas hieman kettuun vielä. Se tosiaan jatkoi matkaa mun tippumisen jälkeen ja keilas yhden esteen, sekä hyppäsi kaksi estettä vielä yksin. Suitsethan siltä lähti heti kiellon aikana, joten se oli hieman vaarallisen näköistä kun kaveri paahtaa menemään ohjat martsarissa kiinni ja itse suitset laahusti perässä, vauhtikaan ei ollut mitään ihan vaatimatonta... Onneksi kettu rauhottui ja se saatiinkin kiinni ja vietyä pois areenalta.
Tälläinen oli meidän perjantainen kisapäivä. Onneksi mä oon aika hyvä noiden epäonnistumisien kanssa ja pystyn unohtamaan ne nopeasti ja jopa nauraa tapahtuneelle, kun ei mitään vakavempaa sattunut. Kyllä nyt kerran elämässä pitää Hihsin hiekkaa päästä maistelemaan ;)
Meitä haastateltiin ystäväni hevonen blogiin ja tässä on linkki kyseiseen postaukseen:
.jpg)
Seuraavalla kerralla sitten vähän haikeampiin uutisiin, jos joku on mun fb kaveri niin varmaan tietääkin jo. Ensi kertaan siis, heippa hei!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)