Mstyle: 2013

Ei ole oikein kirjotttavaa nykyään, kun kettua ei ole,Milla hoitaa derbyn lähes kokonaan ja däni on hieman kauempana, joten ei ihan viikottainkaan sielä ehdi valitettavasti käymään. Mutta ajattelin tulla silti esittelemään muutaman viimeisimmän varustehankinnan. Toivottavasti en ole jo esitellyt niitä aikaisemmin, kunhan ensin muistaisin itse mitä ne ovat :D

No yritetään! Ensimmäiseksi taitaa tulla mieleen Tallinna horse showsta ostetut jalustimet, Tai itsehän en ollut osallisena mitenkään näiden ostoon, vaan äiti osti ne mulle vähänniinkuin ennenaikaisena joululahjana yllätyksenä :D

Derbylle ostin uudet suojat, Premier Equine on yksi johtavista tuotemerkeistä maailmalla, kun puhutaan hevosten jalkojen suojaamisesta ja vammojen ehkäisystä. Nettiä selattuani löysin nämä suojat ja halusin ne derbylle tilata ja värinä punainen.

Itselleni hankin Spooksin toppaliivin, tuo on aivan ihana päällä, istuu hyvin ja tuo muhkea kaulus on ihana :)

Sitten ostin jo loppukesästä tälläisen QHP otsapannan, sain jostain kisoista lahjakortin ja kyseisissä kisoissa oli tuo liike myymässä, tais olla Cavallo pro shop, niin käytin kortin samantien, kun tiesin ettei sinne liikkeeseen tule muuten mentyä. Toi sininen sävy on ihana, jotenkin tykkään tuollaisesta sinisestä kauheasti! En ole vielä otsapantaa edes ehtinyt käyttää ja en muista onko siinä timantit kahdella rivillä vai yhdellä :D Haluaisin jostain samansävyisen huovan ja hupun, jotka sopisivat otsapantaan :)Kunhan nyt ekana löytyis hevonen jolle ne tunkis ens kaudella :D

Toisista kisoista saadulla lahjakortilla ostin myös mustat kiiltonahkaiset QHP kannusremmit.

Ja edelleen kisojen palkintoja, viimeisin palkintopussi sisälsi eskadronin fleecepintelit, jotka on mun mielestä olleet tosi hyviä!

Autotalliin jos menisin, keksisin varmasti lisää, mulla on tosiaan ollut ratsastustaukoa hihsin jälkeen, joten en ole paljoa kamojakaan kattellut tuolla tallissa, pitäis käydä jokupäivä ne läpi :)

Dänillä ollaan käyty säännöllisen harvoin, harmittaa kun meiltä ajaa sinne niin kauan ja iltaisin töiden jälkeen on inhottava lähteä sinne ajelemaan pimeässä. Olis niin kiva jos sais pojat vähän lähemmäs ja pääsisi touhuamaan niiden kanssa usean kerran viikossa, mutta paikka missä ne nyt ovat, on ihan superhyvä noille (ja meille), joten olkoot siellä ainakin ensi kesän vielä laitumella poikien kanssa :)

Däniä on nyt lähinnä totutettu suitsiin , ja eipä poitsu niistä oo koskaan mitään ainakaan toistaseks sanonutkaan :)

Lisään tähän loppuun sekalaisia kuvia puhelimesta.

Jos joku etsii hevoselleen kilpailijaa/tuttunne etsii, niin saa vinkata, mulla siis ensikaudelle hevonen etsinnässä. Yhtä olen menossa kokeilemaan tässä lähipäivinä :)

Niinkuin edellisessä postauksessa mainitsinkin, että tämä postaus onkin vähän haikeampi. Nimittäin Hihs jäi meidän viimeiseki yhteiseksi kilpailuksi ja kettu muutti uuteen kotiin 30.10.

Vaikka tiesin jo ennen hihsiä, sen olevan meidän viimeinen kisa, niin jotenkin kokoajan tuntui vähän haikealta vaikka olin asennoitunut kokoajan, että meidän yhteinen taival päättyy sinne. Ketusta tuli mulle jotenkin tosi tärkeä ja kiinnyinkin siihen toisen omistamaksi hevoseksi harvinaisen paljon. Mulla on muutamat hevoset joita oon ratsastanut ja jotka on jäänyt vahvasti mieleen. Kettu tulee varmasti olemaan aina yksi niistä. Tultiin sen kanssa tosi hyvin juttuun alusta asti ja sen kanssa oli helppo tehdä kaikkea vaikkei se ilmatteeks mitään antanutkaan. Vaikka aina olen ratsastettavat hevoseni hoitanut hyvin, niin ketun hoidin kyllä vielä sitäkin paremmin. Aloitin ketun kanssa yhteistyön tosiaan 2012 vuoden syksyllä, kun tämän omistaja otti minuun yhteyttä facebookin kautta ja kyseli olisinko kiinnostunut kilpailemaan ketulla. Aika nopeasti siitä keskustelusta menin kokeilemaan kettua ja ensimmäiset kisat taisikin olla heti samalla viikolla, joista tulikin heti voitto. Mulla on ennen kettua ollut jonkin verran vieraita hevosia ratsastettavana, muttei yhdenkään kanssa oo ollu samaa fiilistä, kun ketun kanssa jo ekalla kerralla. Luotin siihen jo sillon ihan kympillä. Ensimmäisien kisojen ja hyvien tulosten perusteella keksittiin hullu idea lähteä yrittämään vielä saman vuoden Amateur touriin, monet keräsivät tuloksia alkuvuodesta asti ja me alotimme sen elokuun puolessa välissä. Meillä ei todellakaan ollut mitään vahvoja odotuksia hihsiin pääsystä mutta eikai se mitään haittaakkaan jos yritämme. Kisattiin se syksy aika tiuhaan tahtiin saadaksemme tarvittavat tulokset kasaan, ja 0 tuloksia alkoikin tulla ihan kivasti ja pääsy horse showhun ei enää tuntunutkaan niin mahdottomalta. Päästiin ypäjän semifinaaleihin ja sieltä saatiin paikka At-tourilta. Oli aika uskomaton fiilis, kun tosiaan kuukausi sitten semifinaaleista en ollut nähnytkään koko hevosta, ja seuraavan kuukauden päästä hypättäisiin hihsissä.

Semifinaalien jälkeen pidettiin ketulla hyppytaukoa, tiuhaan tahtiin olleiden syksyn kisojen takia. Muistan kun yks aamu 10.10 äiti oli laittanu mulle viestiä, että kettu on menossa klinikalle. Tässä silloisesta postauksesta lainattu teksti kyseiseltä päivältä:

"En oo ehtiny nyt hetkeen kirjottelee, oli tossa se tallinnan reissu välissä ja kaikkea, nyt kuitenkin vähän huonompia uutisia. Eilen heräsin viestiin "kettu menossa klinikalle" siinä hetken pyöriteltyä silmiäni ja mietittyäni onko se unta vai ei, tajusin et ei hitto ei se ainakaan unta ole! no nousin äkkiä ja lähin ajamaan vermoon. Ketulla oli jalat tosi paksuna ja jotain ihme patteja, huokasin vähäsen kun näin ne jalat ja tajusin, että kaikki jalat on epämääräisesti paksuna, eikä vaan yksi, jolloin siinä saattais olla jotain vakavempaa. Ensi silmäyksellä voisi sanoa, että sillä on jokin allerginen reaktio. Noh ell tutki sen ja sanoi että 99% varmuudella oireet johtuvan pinnallisesta ihosta, mutta ultrataan vielä varmuudeksi se oikea etunen. Sieltä ei luojankiitos löytynyt mitään ja ell sano, että näyttää kaikki niin hyvältä kun vaan voi. HUH!!!

No otin ketun sitten ulos ja se vähän ravas siinä ja huomasin heti että se vähän ontu sitä vasenta etusta, ell näki myös tilanteen ja sanoi että tulkaapas takaisin sisälle, että katsotaan se vasenkin etunen. Siinäkään ei ultrassa näkynyt mitään, ainut epäilyttävä asia on, että polvesta ylöspäin ketun jalka oli todella kosketusarka. Se voi olla että sinne on levinnyt tulehdusta, tai pahimmassa tapauksessa revähtänyt. Otettiin kettu uudestaan pihalle ja juoksutin sitä ympyrällä liinassa, se oli ihan puhdas, mikä helpotti mieltä, koska jos se olis revähtänyt niin ei se pystyis sillä noin hyvin juoksee, hämärää kuitenkin oli miksi se ontu sitä kuitenkin suoralla.

Oikeesti miten voikaan olla näin paska tuuri, että just ennen tota hihsiä käy tällästä. Ketukin ollut 5v täysin terve ja nyt sit tällästä. Noh elämä on ei voi mitään. Vietiin kettu toiseen talliin loppuviikoksi, missä on ihan kuivat tarhat ja sen jalat pysyy puhtaina, käyn nyt pari kertaa päivässä hoitamassa sen jalat ja kävelemässä. jos ei 3-4päivän päästä ala näyttää paremmalta niin uusiks klinikalle ja kisat voi varmaan unohtaa.

Tää teksti on niin masentavan tylsää ettei tää mitään kuviakaan tarvi plaah..."

Hoidin ketun niin hyvin sen viimesen viikon kun ikinä vaan voin ja pesin ja puunasin jalat ja pidin puhtaana, ettei ainakaan siitä jäisi kiinni. Kn kintut onneksi lähti paranemaan ja liikuttelin sitä pikkuhiljaa ja se oli kokoajan puhas, pieni toivonripe siis oli että päästäisiin kisoihin. Ehdin ratsastaa 4 päivää ketulla ennen hihsiä ja edelliset melkein pariviikkoa se oli ollut vaan kävelyllä ja tosiaan hypätty edellisen kerran ypäjällä 1,5kk sitten. Noh hyppäsin tiistaina ketun kanssa, kun torstaina oli jo kisat. Ja se oli täys katastrofi, kettu näyti ihan uuden puolensa ja kuskas mua pukittelujen lisäks, lähestymiset oli ihan karmeita, ei mitään järkeä koko touhussa. Muistan, että ilmotin äidille peruvani hihsin "ei ole mitään järkeä lähteä noin isolle areenalle tälläsen kenraaliharjoituksen jälkeen". En kuitenkaan perunut kisoja, mutten todellakaan lähtenyt sinne hyvillä mielin.

Lopputulos kisoista oli kuitenkin yli odotusten, ja kaiken epäonnen kautta oli meidänkin aika onnistua! Sijoituttiin molemmissa luokissa ja kokonais sijoilla oltiin 6/96. Mikä oli ihan huikea tulos, kun miettii meidän alkuviikon rämpimisiä.

Toi kaikki tapahtu niin nopeasti viimevuonna, vaikken tuntenut kettua kovinkaan hyvin ajallisesti, tuntui jo hihsissä, että olisin ratsastanut sitä vähintään vuoden. Ja sekä ketulla, että mulla oli ollut aika pitkä kisatauko noin aktiivisesta kisaamisesta. En usko että kovinkaan monen hepan kanssa pystyisi noin nopealla aikataululla vastaaviin tuloksiin.

Hihsin jälkeen meidän kisaamiset jäi tauolle ja mun polvetkin kaipas vähän lepoa joten talvella oli aika hiljaista mun ja ketun rintamalla. Kettukin muutti kauemmas joksikin aikaa joten en edes päässyt käymään sitä liikuttamassa. Ja olin itse 2013 alkuvuodesta jenkeissä kuukauden. Toukokuun lopussa kettu muutti helsinkiin, ja mun oli tarkoitus alottaa uudestaan ketunkanssa. Oltiin ilmottauduttu taas hihsiin joten, eikun tuloksia keräilemään. Vuosi 2013 Oli ihan hyvä kisojen suhteen, sijoituksia tuli lähes jokaisesta kilpailusta ja päästiin ketunkanssa nousemaan 100cm tasolle, josta tulikin heti ekasta radasta sijoitus. Radankävelyssä mietin, että hyvä jos selvitään perusradalta maaliin, tuli sitten monta puomia tahansa. Koko radalla oli meinaan yhteensä 17 hyppyä, joka on aika suuri määrä tuolla tasolla ja puomitkin olivat ihan tapissa, ne näytti oikeasti korkeilta vaikka olikin vaan 100cm! tajusin perusradan tokavikalla esteellä, että perskule, mehän ollaan kohta maalissa, uusinnassa fiilistelin vaan sitä, kuin hyvältä kettu tuntu ratsastaa ja sarjalla tuli ihan pieni hipasu, josta yksi puomi, mutta oltiin ilmeisesti sen verran ripeitä, että tulos riitti kuitenkin sijoille, mammuttiluokka kun oli ja lähtöjä yli 100. Mulle sijoitus oli aika kiva juttu, kun edellisestä 100cm radasta onkin jo aikaa varmaan 5vuotta jos sekään riittää? Derbyn kanssa varmaan edellinen vuonna nakki... Ei ole ollut oikein sellasta hevosta, jonka kanssa olisi päässyt edes tuota 100cm hyppelemään.

Loppukesä kisailtiin aika paljon ja syksyllä taas ypäjällä semifinaalit hihsiin. Ja tosiaan hihs jäi meiden viimeiseksi yhteiseksi kilpailuksi.

Ketun kanssa kisattiin aikalailla vaan hyvällä fiilispohjalla. Valmennuksissa käytiin ton vuoden aikana vissiin 2-3 kertaa, että tosiaan ihan harrastemielessä kisailtiin ja pidettiin hauskaa yhdessä :)

Harmittaa tietty, että ketun kanssa ei enää pääse touhuilemaan, mutta olen myöskin onnellinen uuden omistajan puolesta ja k pääsee näyttämään taitonsa tulevaisuudessa uuden ratsastajan kanssa :)