Tekee ihan mieli kirjoittaa tästä aiheesta, johtuen siitä, että tuntuu kyseistä tautia olevan erittäin paljon liikkeellä tällähetkellä. Oli kyseessä sitten blogi,keskustelufoorumi tai lähes mikä vaan mihin pystyy kirjottamaan anonyyminä. Eikö tänäpäivänäkään vielä pystytä olemaan vilpittömästi onnellisia toisten puolesta? Eikö voi iloita ja olla ylpeä siitä mitä on itsellään? jos ei, niin on tehtävä jotain saadakseen haluamansa, ei edesauta asiaa se ainakaan, että haukutaan ihmisiä, jotka saattavat omistaa/osata/olla jotain mitä sinäkin haluaisit. Tässä kohtaa monet ihmiset varmasti keksivät itselleen tekosyitä millä kartottaa itsestään sanan kateellinen. Mielestäni tässäkohtaa olisi hyvä katsoa peiliin ja kysyä itseltään "mitä mielihyvää mä saan siitä ja miksi , että haukun nimettömänä muita ja haluan niille epäonnistumisia ".
Jokainen ihminen on varmasti elämässään jonain hetkenä ollut jostain kateellinen jollekkin, myös minä, mutta eriasia on se, että miten siihen itse sitten suhtautuu. Kateudessakin on varmasi monia puolia. Hyväntahtoset ihmiset voivat naurahtaen mennä sanomaan suoraan asiasta ja tokaista "hitsikun mullakin olisi joskus tollanen!, osaisimpa mäkin joskus tuon!" tjsp.Toiset taas miettivät asioita itsekseen ja pitävät ne omana tietonaan. Tämä negatiivisempi porukka sitten hoitaakin asiat niinkin raukkamaisella tavalla, kuin nimettömänä netissä tai sitten puhutaan seläntakana kaikille ja yritetään saada pahaa mainetta aikaan.
Mielipiteitä saakin olla ja pitää, mutta mielestäni ei tarvitse ihan kaikkia aina ulos suustaan päästää. Itselläni ei kävisi mielessäkään lähteä haukkumaan KETÄÄN netissä varsinkaan raukkamaisesti nimettömänä! Mitä enemmän näkee noita katkeruusviestejä, sitä enemmän mulla ainakin tekee mieli mennä tsemppaamaan ihmisiä. Parasta vielä on, ettette raukat pahansuovat tajua, kuinka säälittäviä ja raukkamaisia olette itse ja luultavasti kirjottaessanne sopimattomia arvostelevia viestejä, jokainen sen lukeva näkee sieltä paistavan läpi puhtaan kateuden, joka tarkoittaa sitä, että samalla hetkellä, kun tekstiä raapustetaan, kirjoittajan mielessä liikkuu "vihan" sijasta suuri heikkous, minkä yrittää peittää jopa itseltään ehkä huomaamattakin.
Miettikää mikä on mennyt vikaan ja yrittäkää edes parantaa asennettanne, uskon että sillä ei ainakaan pahempaan suuntaan mennä.
OLKAA ONNELLISIA SIITÄ MITÄ TEILLÄ ON! MONILLA EI OLE EDES PUOLIA SIITÄ MITÄ SINULLA ON!
Ajattelin loppuun viellä laittaa yhden kysymyksen, katsotaan moniko pystyy tähän vastaamaan. Antakaa mennä vaikka anonyyminä jos siltä tuntuu =)
Mistä sinä olet /olet ollut kateellinen jollekkin henkilölle/henkilöille?
Mä voin alottaa:
Mä oon ollut kateellinen ihmisille, joilla on valmiita hienoja kokeneita hevosia allaan. Itselläni olisi varmasti ollut mahdollisuuksia tähän aikoinaan ja voisi olla mahdollista tälläkin hetkellä ,että kisaisin isompia luokkia, mutta olen valintani aikoinaan tehnyt ja tällähetkellä erittäin tyytyväinen siihen. Olen saanut ratsastaa lukuisia nuoria ja erilaisia hevosia mistä on vahintäänkin yhtasuuri apu ollut kuin valmiista minua opettavasta hevosesta. Nykyään mulle riittää se tunne, kun onnistuu jossain, oli se este sitten 80cm tai 120cm, osaan arvostaa pieniäkin asioita myös muidenkin kohdalla, sekä toivoa onnistumisia tuttaville, ilman että mun tarvii olla ilkeästi katkera kenellekkään!!mä ainakin olen tyytyväinen siihen mitä mulla on ollut ja on tälläkin hetkellä, oletko sinä?
Hevospiireissä tuntuu olevan vallalla ajattelu että kaikki toisen hyvä on itseltä pois. Minkäänlaista kannustusta ei löydy, vain paskanjauhtaa jos sattuu omistamaan hienot hevoset ja kisamenestystäkin on tullut mukavasti. Koitetaan löytämällä löytää virheitä kyseisestä ihmisestä. En todellakaan ymmärrtä tätä mutta kai siitä sitten jotain tyydytystä saa.
VastaaPoistaNettipalstoilla usein jauhetaan pappa betalar juttuja, aivan kuin se että sattuu olemaan enemmän rahaa tarkottaisi automaattisesti sitä ettei oikeasti osaa yhtään mitään ja on vielä täysi mulkku ihmisenä. Jos nämä kapeakatseiset ja kateelliset ihmiset vaivautuisivat juttulemaan kyseisille tyypeille todennäköisesti huomaisivat että he ovat oikeasti mukavia ja asiallisesti hevosteluun suhtautuvia ihmisiä.
Minusta pääasia on että kohtelee hevostaan hyvin
ja pyrkii olemaan aina johdonmukainen.
Kateellinen olen ollut sellaisille ihmisille joilla hevosen kanssa on ollut upea kemia ja kaikki vain jotenkin toimii todella vaivattomasti. Mutta itse suhtaudun kateuteen sellaisena asiana minkä itse haluaisin saavuttaa. Nyt voinkin olla tyytyväinen, että monen vuoden epätoivon jälkeen minulla ja hevosellani on tuollainen suhde. Pahoittelen romaania mutta tämä oli jotenkin ajatuksia herättävä aihe :)
Onko se todella sairaus vai seurausta yhteiskuntamme rakenteesta? Ehkä hieman molempia, kun alkaa tarkemmin ajattelemaan. Itse olen ollut kateellinen monistakin asioista ja olen edelleen kateellinen tämän tuosta.
VastaaPoistaOlen toisinaan kateellinen autosta, ajattelen ajellessani, että "God damn" toi on kyl hyvän näkönen auto. En kuitenkaan mainosta kateuttani, useimmat kateuden kohteethan ovatkin aineellisia. Aineettomista asioista osaan olla vilpittömästi onnellinen, vaikka se saattaakin toinaan herättää pienen kateuden enkelin sisälläni. Annan tästä esimerkin, tunnen joitakin piensijoittajia ja sijoitan itsekin, Kone Oyj julkaisi toissapäivänä aivan loistavan tuloksen ja osakkeen arvo tietenkin kipusi uusiin ennätyksiin sen siivittämänä. Olisihan se ollut mukavaa jos olisin taannoin itsekkin laittanut muutaman euron Koneeseen, nielin kuitenkin ylpeyteni ja ajattelin etteipä kenenkään muun onni ole minulta pois. Onnittelin muutamia ystäviäni, jotka olivat sijoittaneet kyseiseen yritykseen ja totesin harkitsevani tekevän samoin jatkossa.
Kuitenkin kateus on suurelta osin kateutta aineellisista hyödykkeistä, elämme kulutus-yhteiskunnassa missä koko taloudellinen kasvumme nojaa kulutukseen. Esimerkiksi uusia autoja ja puhelimia tulee joka ikinen vuosi, onko siis niin, että todella tarvitsemme joka vuosi tai joka toinen vuosi uuden puhelimen? Vai onko se kateutta, itse väitän sen olevan tiedostamatonta kateutta, joka ilmenee tarpeena kuluttaa. Tähänhän meidän yhteiskuntamme rakentuu.
Nettikirjoittelu on usein todella armotonta ja siinä todella ilmenee kateutta lähes taukoamatta, mielestäni yksi maailman huvittavimpia aiheita on oikeudenmukaisuus ja siitä kertovat nettiblogit tai uutisotsikot. Suomessa meistä on täysin normaalia, että rikkaat (jos niitä nyt todella edes löytyy tästä maasta) maksavat enemmän veroja kuin vähäosaiset, mutta onko se todella oikein? Minusta ei. Yhteiskunta joka tarjoaa täysin samat mahdollisuudet kaikille kansalaisille kouluttautua, yrittää ja päästä työelämään. Jos todella olemme yhdenvertaisia niin meitä kuuluisi myös verottaa yhdenvertaisesti eikä eri-arvoisesti. Kateuden takia me elämme eriarvoisessa maailmassa.
Mielenkiintoinen aihe, josta voisi kirjoittaa ja höpöttää vaikka koko yön :)
Kiitos vastauksistanne! Todella hyvät tekstit teillä myös, tuota samaa asennetta kun monet lähtisivät tavoittelemaan, saisi jo paljon aikaan!
VastaaPoistaPieni miete nettihaukkumisesta.
VastaaPoistaEn usko että ihan kaikki ilkeä nettkirjoittelu on kateutta. Monesta kirjoituksista paistaa pelkkä ilkeys, halu purkaa omaa pahaa oloaan johonkin toiseen luomalla hänelle pahan mielen.
Sitten tuohon kateus kysymykseen. Olen kateellinen vahvoile ihmisille joilla on hyväitsetunto. :D
Ja yleensä ne ihmiset joille puretaan pahaa oloaan ilkeilemällä, ovat juuri niitä joille ollaan syystä tai toisesta katkeria. :)
VastaaPoistahehheh, pikkulikkana olin äärettömän katkera kun mulla ei ollut hienoa ponia (silloset unelmaponit oli tietenkin derby ja sannan kaiser!)
PoistaMutta pakko se on vieläkin myöntää että välillä se katkeruus iskee, ja sillon vaan pitää pysähtyy miettimään, mitä se hyödyttää, se ei ole vaikuttanut, eikä tule vaikuttamaan mun tekemisiin, tai taitoon tai menestykseen. Kaikki mitä halutaan on saavutettava itse, luotava itse ja tehtävä töitä sen eteen!
Mielipiteethän on ne jotka luo persoonan, mutta mun mielestä mielipiteet pitää pystyä ilmasemaan asianomaiselle kasvotusten jos on jotain sanottavaa. Pitää olla onnellinen muiden saavutuksista, aivan yhtälailla ne on tehneet asian eteen töitä.
Totta. Se hauku viesti kertoo aina enemmän kirjoittajasta kuin haukkujen kohteesta. :) Mutta laukaiseva tekijä ei ole aina välttämättä kateus.
Poista