Kari vepsän hevostaitokoulutus

Käväsin tossa tänään katsomassa kari vepsän kurssia. Aluksi mentiin vaan ideana koska tutun hevonen oli sielä "potilaana" , en keksinyt parempaakaa sanaa tähänhätään hehe. Kurssilla oli siis 2 hevosta, toisella ongelmia lastauksessa/purkamisessa ja toinen oli 3vuotias nuori jonka selkään olisi tarkoitus kiivetä.

Ensiksi tuli pyöröaitaukseen tämä tutun hevonen. 15v pv ruuna, jolla siis ongelmana oli trailerista poistulo, muutamat kerrat tullut jopa puomin ali peruuttaen ja selästä lähtenyt matkalla nahat.

Kari aloitti ruunan kanssa ihan perus jutuilla, haluten hevosen kunnioittavan ihmistä ja kuuntelemalla mitä ihminen siltä haluaa keskittyen kokoajan ihmiseen vaikka ympärillä tapahtuis mitä. Kari juoksutti hevosta vapaana aitauksessa. Tärkeimmät jutut aitaustyöskentelyssä oli se, ettei hevonen saa koskaan kääntää takapäätä ihmistä kohti, esim suuntaa vaihtaessa hevosen on käännyttävä etukautta jolloin ei hevosen takapää osoita missään kohtaa keskellä seisovaa ihmistä. Hevosen pitää pysyä kokoajan liikkeessä kunnes toisin käsketään, se voi kävellä ,ravata tai laukata, vauhdilla ei ole väliä kunhan hevonen liikkuu. 

Kun tuo ylläoleva sujui ja hevonen keskittyi kariin kunnolla ja teki mitä pyydettiin, otti kari hevosen narunpäähän ja alkoi työskennellä sen kanssa. Ensimmäinen vaihe oli että hevonen peruuttaa kun heiluttaa narua ja väistää ihmistä haluttuun suuntaan. Hevonen ei missään vaiheessa saanut ottaa askelta eteenpäin ilman että sille annettiin lupa siihen, se ei saanut tulla ns ihmisen reviirille itsenäisesti. 

Oli oikeasti hauska seurata kuinka hevonen oikeasti kuunteli käskyjä ja teki mitä pyydettiin, vaikka ne aina ei ekalla kerralla onnistuneetkaan. Esim se, kun kari lähti kävelemään eteenpäin, hevonen perässä ja kun kari pysähtyi, piti hevosen pysähtyä ihan samalla hetkellä, puolikin askelta tuli lähemmäs karin pysähdyttyä, niin joutui peruuttamaan, jonka jälkeen uudestaan eteen ja stop. Eron huomasi todella selvästi, miten nopeasti hevonen reagoi pysähdykseen edelliseen kertaan verrattuna. Se pysähtyi kun seinään. 

Ja näissäkin jutuissa hevosen kiittäminen on erittäin suuri ja tärkeä asia. eivät ne voi tietää tekevänsä oikein jossei niitä kiitä. 


pikkuhiljaa siirryttiin kopin luokse, ruuna oli jo vähän epävarma siitä että kannattaako sisälle mennä, joten kari joutui työskentelemään vielä ennen koppiin menoa , en tästä jaksa enempää selittää mulla on aika paljon videomateriaalia tuosta joten katsokaa niistä :)

Toinen hevonen oli tosiaan nuori 3v tamma jolla ei hirveästi kuulemma ole mitään tehty. Tamma kun pääsi aitaukseen, ja kari sitä hetken katteli ja tokas "voin kyllä nyt jo sanoa ettei tänään tän hevosen selkään kiivetä" se oli meinaan todella jännittynyt ja haluttoman oloinen yhteistyöhön. Kari aloitti tamman kanssa samoilla jutuilla millä edellisen ruunan kanssa. Eli perus jutut kuntoon ja hevonen oli saatava keskittymään ihmiseen joka sen kanssa sielä aitauksessa on. Hevonen tosiaan näytti siltä ettei sitä kiinnosta mikään muu kun se mitä ympärillä tapahtuu, todella rauhaton ja pörheä se oli. 

Hetken päästä tamma alkoi selvästi ajattelemaan sitä mitä sen pitikin, ja keskittyi olennaiseen, se unohti aina hetkellisesti katsomon ja katsojat, ja sen että oli vielä kaikenlisäksi ensimmäistä kertaa maneesissa.. Musta oli hienoa nähdä muutos tässä hevosessa noinkin nopeasti ja ainakin omaan silmään se oli todella yritteliäs ja nöyrä tyyppi kaikinpuolin. 

Kari jo edellisen hevosen kanssa treenasi rentoutumista, sillä, että hevonen laskee pään rentona alas. Molemmat hevoset olivat aluksi "rautakangen nielleitä" ja kari niitä lähti jumppaamaan sillä että piti vasemmalla kädellä turvasta ja oikealla niskassa pienen paineen, hetikun hevonen myötäsi paineelle, sai se kiitoksen, ja tällätavalla sen sai kokoajan alemmaksi ja rennommaksi. Lopuksi hevosen pään pystyi ottamaan kainaloon ja näytti ainakin siltä ettei niillä ollut aikomustakaan ottaa päätä sieltä omatahtoisesti pois. Myös sama jumppa tehtiin molemmille sivuille, tää nuorempi hevonen ei oikein ymmärtänyt aluks touhua ja koitti väistää karkuun, kari vaan jatkoi taivutusta kunnes hevonen vastasi paineeseen myötäyksellä, jolloin sai välittämästi kiitoksen. 

Oli kiva katsoa miten hevonen seurasi ihmisen liikkeitä, kunnioitti sitä ja teki juuri mitä pyydettiin. Varsinkin kun näki miten kuutamolla hevonen oli kun se tuotiin aitaukseen ja sitä ei tosissaan kiinnostanut siellä seisova ihminen pätkääkään. Alussa olisi voinut kuvitella että se voisi jopa juosta huomaamatta ihmisen kaiken sähläämisensä keskellä, kun taas yhtäkkiä hevonen olikin sen oloinen että sen ois voinut ottaa syliin ja se ois pysynyt siinä niin kauan kun haluaa. 

Kari jatkoi tamman kanssa siedätysharjoituksilla. ekana oli vuorossa semmonen keppi missä oli päässä paperinpalasia ja jotain juttuja, voisi verrata isoon vappuviuhkaan. tavoitteena oli saada hevonen "harjattua" kyseisellä kapistuksella, vähän hevonen sitä alussa aristi mutta arkuus katosi nopeasti ja lopussa sillä voitiin sivellä hevonen kavioista korviin ilman että hevonen liikahtikaan. 

Sama homma toistettiin kokoajan vaativimmilla jutuilla, toisena oli vuorossa keppi jossa pullo toiseen päähän teipattuna ja hiekkaa sisällä, siitä lähti meteliä kyllä muttei hevonen sanonut enää siitäkään mitään.
kolmantena tuli kanisteri jossa sisällä jotain mikä piti myös aika kovaa meteliä. Neljäntenä joku torvi mikö piti aika kovaa ääntä, tarkoutus kuulostaa joltain linnulta? seuraavaksi olikin aika mielenkiintoinen kapistus, ilmapistooli, mistä tosiaankin lähti aikamoinen pamaus ja katsomossakin hätkähdettiin, vaan ei hevonen. se seisoi karin vieressä vaikka tämä ammuskeli ilmapistoolilla maahan. 

Tässä vaiheessa jo musta tuntu että toi hevonen tuskin tulee pelkäämään jatkossa mitään erikoisia ääniä. Tottakai sillä oli turvallinen seistä tossa koska luottamus siihen ettei kari sille mitään pahaa tee oli vahva. 

Lopuksi vielä kari haki lehtipuhaltimen, se oli jo aika raju mutta hevonen otti senkin loppujenlopuksi hyvin vastaan ja antoi jopa puhaltaa sillä itseään. Monikohan 3vuotias antaisi tehdä kaiken tämän? 

Tamman kanssa lopetettiin siihen että sillä oli satula selässä, suitset päässä ja työskenneltiin vielä hetki ympyrällä käyttäen yhtä sisäsivuohjaa hakemassa hevoselle asetusta sisälle. Lopuksi kari roikkui satulassa ja pamautteli jalustimia ja piti ääntä satulan päällä ja sanoi "jos ei hevonen näitä siedä , en tosiaankaan lähtisi vielä selkään yrittämään." hevonen kuitenkin seisoi kiltisti paikallaan vaikka joka suunnasta pamahteli ja kolisi. Yks hyvä vinkki oli vielä se, että kari suositteli että hevonen näkee ihmisen jostain korkeemmalta ennenkuin sen selkään kiivetään, näinollen se ei ole uusi asia että ihminen istuu yhtäkkiä satulassa ja on hevosta korkeammalla. Mä vähän veikkaan, että jo tässä vaiheessa se olisi hyväksynyt ratsastajan selkään, väsynyt kun oli jo valmiiksi. mutta niinkuin kari sanoi että tamma oli jo tässä vaiheessa saanut ehkä ns yliannostuksen kaikesta joten oli parempi jättää onnistuneet treenit tähän.

Tossa nytten mieleenpainuvimmat jutut kurssista tiivistettynä. Kurssi sisälsi paljon paljon enemmän vielä mitä tämä teksi antaa ymmärtää, mutten jaksa kaikkia yksityiskohtia alkaa tähän kirjottamaan ja en niitä järjestyksessä enää muistaisi edes. Itse sain paljon hyviä vinkkejä tulevaisuutta ajatellen dänin kanssa. Varsinkin noi maastakäsin jutut oli ihan huippuhyviä ja niitä aijon todellakin treenata kun varsuli tulee laitumelta talliin :) 

Sea horse week

Oltiin tosiaan viimeviikolla ti-to hangossa sea horse weekissä kisoissa. Mullei oo sieltä juurikaan minkäännäköstä kuva/videomateriaalia enkä jaksa kauheen tarkkaa radoista kertoa kun en muista edes sinne asti enää :D

No mut tosiaan menin keskiviikkona  vain 90cm (joka oli arvostelulla 367.1), mikä oli todella huono ratkasu. koska kettu kiels ulos... ja vaikkei se mikään kyttääjä ookkaan niin uskoisin että ois auttanu jos ois menny 80cm siihen alle. mä en keksi niille kielloille sen kummempaa syytä, mutta varusteiden kaa oli vähän ongelmia ja satula tuntu vähän kierivän, joten keskityin aika paljon radalla siihen ennemmin kuin itse ratsastamiseen, muttei sen silti pitäs niin paljoo vaikuttaa kettuun että kieltäis, en tiedä. paska fiilis oli kyllä kun meitä ei ennen oo koskaan kielloista hylätty. 

torstaina menin ekana 90cm (A.1.0), kettu ei edelleenkään tuntunu hyvältä, ois pitäny verkassa ratsastaa se paremmaks ennen radalle menoa, koska radalla se meni aika pitkänä ja otti 2 puomia alas. sitä sai kokoajan ratsastaa normaalia enemmän kuitenkin esteelle, jottei se saa pientäkään mahdollisuutta stopata. mutta siis parannus ainakin tohon edellisen päivän rataan. 

Olin tosiaan ilmottautunut myös 100cm luokkaan, mutta mua vähän arvellutti mennä se koska ennoo ketunkanssa mennyt enne metriä ja muutenkaan ennoo ite kisannu moneen vuoteen yli 90cm luokkia. ja alla huonot radat ja paska fiilis niistä. no mulle kuitenki sanottii että kandee mennä se kuitenkin. 

Kun menin kävelee rataa ni totesin siinä itelleni jo et voi morjens mihi mä taas oon ryhtyny, rata oli meinaan pisin ja tosiaan isoinkin mitä oon ketunkanssa koskaan mennyt. mulla oli tavotteena päästä perusrata maaliin vaikka sitten kaikilta esteelta tuliskin puomi, kunhan ei kiellä :D (hyvä asenne) Perusradalla oli tosiaan esteet 1-9joista yksi oli sarja, ja uusinta oli numerot 10-15 joka myös sisälsi sarjan, eli yhteensä 17 hyppyä mikä on meille todellakin paljon, kun suurimmaks osaks ollaan menty helppoja ja kivoja A20 ratoja joissa se 9 estettä... Uusintaan asti en rehelisesti sanottuna uskonut pääseväni.


luokat olivat hangossa todella isoja, ekassa 90cm luokassa tais olla 120 jotain lähtöä ,torstain 90cm ehkä 70 lähtöä? ja torstain 100cm luokassa lähes 130 lähtöä.

Lähdin 100cm luokassa aika lopussa joten ehdin onneks katella vähän muiden suorituksia kyseiseltä radalta. Mulla oli tarkotus ratsastaa kettu sileellä hyväks verkassa ja ottaa vaan ihan muutama hyvä hyppy. Ravasin muutaan kierroksen ja ratsastin sen laukassa heti aika "pakettiin" ja kettu oli yllättävän hyvän tuntunen, vaikkakin alussa tuntu ettei se liikkunut mihinkään ja ahisti sekin. Otin verkassa ehkä 2 hyppyä, ja yksikään este ei ollut edes 100cm, enkä kokenut tarvittavaksi niitä esteitä sielä verkassa enää nostella kun kaikki tuntu menevän muuten nappiin. 

Radalla heti 1 esteestä lähtien molemmilla oli hyvä fiilis ja tuntu, että itekkin ratsastin jotenkin paremmin mitä esim edelliset luokat. yhtäkkiä olin jo 9 esteellä ja tajusin et perskule mehän päästiin jo uusintaankin. En ratsastanut aikaa ollenkaan, vaikka siihen olisikin ollut mahdollisuus. ajattelin vaan että sujuva hyvä rata niin oon tyytyväinen. Sarja oli uusinnan tokavika este ja a osa kuitenkin tuli alas, muistaakseni siihen ei tapahtunut mitään ihmeellistä joten taisi ihan pikku hipaisusta vaan tippua. Joten siis 0/4 tuloksella tultiin maaliin. olin ihan supertyytyväinen sekä itseeni että hevoseen. Noiden huonosti menneiden 90cm luokkien jälkeen kyllä tarvitsikin pienen onnistumisen, jotta saa taas vähän itseluottoa. Kettukin tuntu radalla olevan niin skarppina ja täysillä mukana! 


Alla siis metrin rata pikapiirroksena:D

Harmittaa ihan sikana, ettei tosta radasta oo videota, oisin nii halunnu itekkin nähä sen katsojan silmin. Hauska juttu oli viellä,että sijotuttiin tossa luokassa! lähtöjä oli tosiaan niin paljon joten luokka jaettiin kahtia ja olin siis sijalla 14/69. Vielä pieni ilon asia oli se että ilman tota pudotusta oltais oltu sijalla 6, ja tosiaan se etten ratsastanut edes aikaa ja silti noinkin ripeä rata tuo itseluottamusta jatkoon, että tietää pystyvänsä oikeasti ratsastamaan niistä kärkipaikoista vaikka lähtijöitä olisikin 130 luokassa.

Hangon kisoihin voi siis todeta, että loppu hyvin kaikki hyvin! ilman tuota 100cm luokkaa ois kyllä jääny harmittaa noi pieleen menneet suoritukset. Ollaan 5 kisat menty ketunkans vasta tänä vuonna ja vain yhdistä kisoista ei oo tullu ruusuketta. Tällä viikolla on torstaina ja perjantaina laaksolla taas alue-kansalliset joihin meen hyppäämään 90 ja 100 molempina päivinä, ja sen jälkeen alkaa ainakin kuukauden kisatauko ja hyppytauko meillä, kun nyt aika paljon kierretty kisoja ja hypätty. Jaksaa sitten loppukauden hyvin mielin molemmat kun välissä on vähän taukoakin :)

Toi ääni on vähän koominen :D plopplop

Kettu oottelee että pääsee kopista pois, just saavuttiin kisapaikalle.

Hangon puiston lampi joka kierrettiin 3 päivän aikana varmaan 100 kertaa... :D

Kettu goes wild! :D

Hah, hypättiin la kotona kisossa yks 90cm, ylhäällä radasta pikku pätkä joka kuvaa hyvin koko rataa :D Se onkin ollut nyt pari viime luokkaa superhyvä, joten ihan hyvä et nyt oli taas vähä tollane vatipää, josko vaikka hangossa ois sitte taas vuorossa hyvät suoritukset :) Lähetään tosiaan ti joskus varmaan päivällä sinne ajeleen, ja ratsastan illalla ketun siellä kisapaikalla, ke ois tarkotus mennä 90cm ja to 90cm ja jos tuntuu hyvältä niin 100cm myös.