Derbyn esi-isät ja puhelimen tyhjennys kuvista :)

Löysimpäs sukupostista paljon kuvia derbyn kaukais-suvusta! jännää koska ennoo ennen nähny sen sukulaisista mitään kuvia! paitsi isästä :) Ja isän puolelta nämä lisätyt kuvat onkin, äidin puolelta ei edelleenkään ole mitään tietoa, mua niin kiinnostais nähä miltä derbyn emä näyttää! Tää isän puolen suku on siis ihan täys arabi painotteista  :) Emän puolelta sitten tuleekin enempi muita ponirotuja, mm welsh,ratsuponi ja new forrest. 

Tämä alla oleva Noran GB on siis derbyn isän isän isä, ja lähin sukulainen joka näistä kuvista löytyi, toisena alla Oran GB joka siis noranin isä.

Nää muut alla olevat on siis jotain todella kaukaista sukua jotka ei oo edes derbyn tossa sukutaulussa :)

Tää oli hauska, nimittäin menis ihan derbystä, jos lisättäs pari sukkaa! Mulla on vielä muistaakseni suht samallainen kuva olemassa derbystä, mutten tiedä yhtään missä.

Derby vähän nuorempana kävi jonkin verran näyttelyissä ja pärjäskin ihan kivasti :) tämä kuva on max 5v vanha.

Tässä kuvassa d on tosi vauva, jotain 6v muistaakseni, ja karvassakaan ei ole ainottakaan pilkkua vielä

Sitten puhelimesta tyhjennetyt sekalaiset kuvat:

derbyn laidunkaverit

moi :p

Ketun kans piknik, ooteltiin että päästään kengitykseen :)

Vihdoin! 

Derbylle tehtävä jokapäiväinen rutiini! 

Nyt ei kinosta...

hus härpäkkeet!

tänään maastoiltiin ilman satulaa

Ja otettiin muutava poseerauskuva kun pony niin tahtoi :)

Laakson kisat 1-2.8

Noniin laakson kisat on ohi ja niistä nyt sitten vuorossa tietoa.


Menin molempina päivinä 90cm ja 100cm. Torstaina eka luokka oli siis 90cm (A10) ja se meni huonosti. verkassa jo kettu oli hidas ja huonon tuntunen ratsastaa. Radalla se otti yhen kiellon ja yhden puomin. Rata oli muutenkin niin epätasanen ja huono kun vaan voi olla. kettu pukitteli väleissä ja sujuva meno kaukana. 

Jostain syystä en saanut videota tähän joten alla on linkki! jossa siis torstain verkkaa ja 100cm rata 
TÄSTÄ

Lähdin vähän paremmalla mielellä 100cm luokkaan (A20), jotenkin toinen luokka menee aina paremmin ketunkanssa nykyään. Verkassa se tosin osottautu ihan järkyttävän laiskaksi, en muista millon oisin saanut ratsastaa sitä niin voimakkaasti eteen. Radalla sama homma, yhdellä pudotuksella selvittiin ja se oli ihan oma moka, jätin sen vähän yksin ja tultiin liian lähelle, noi tilanteet pystyy pelastamaan sillä että muistaa vaan ite ratsastaa jokasen esteen eikä heitä ohjia pois niinkun mä tein :) mutta joutu kyllä ratsastamaan niin pirusti eteenpäin kokoajan. Ja mä vihaan ratsastaa hevosella joka ei liiku omalla moottorilla eteen. Kettu tosin sai anteeksi vähän sitä koska me ollaan hypätty kisoissa nyt niin paljon että kyllä se vaikuttaa varmasti siihen, että noin väsynyt on. 

Seuraavana päivänä otin mukaan cavalorin boosterin ja ajattelin mennä 90cm luokan ja kattoo tarviiko sille antaa vähän lisäpotkua siihen vikaan luokkaan. Perjantain 90cm rata oli ihan ok 0vp ja ruusuke saatiin. Mutta edelleen se tuntui hitaalta läpi radan jonka vuoksi koko rata oli jotenkin vaivalloisen olonen. Annoin heti radan jälkeen sille puolikkaan boosterin, ajatuksena että joko se vaikuttaa tai sitten on vaikuttamatta. En verkannut kauheen paljoo metrin luokkaan. Kettu oli aluksi niin hidas ja huono että morjens. Se todellakin on väsynyt ei voinut muuta sanoa. Se kerran jopa pysähty 80cm pikku pystylle kun ei laukka riittänyt, vaikka se kyllä ois kävelly sen yli oikeestikkin. Tulin sen kerran uudestaan sillein et ratsastin vaan ihan pirusti eteen ja lopuks vielä yhen isomman okserin mikä oli jo aika jees ja jätin verkan siihen.

Radalla tuntu että se vähän ois herännyt, tiedä sitten auttoko se boosteri vai mikä , muttei mun tarvinnut ratsastaa sitä läheskään nii paljon eteen mitä edelliset 3 luokkaa. Ihan tyytyväinen olin kettuun että se jaksoi tsempata itekkin vaikka väsyneen olonen oli koko kisojen ajan. Nyt se saa vähän huilia hyppäämisestä ja se todellakin tuli oikeaan aikaan näköjään :) 

Kuvat on ottanut Linda hämälainen ja Roosa savolainen 

Kari vepsän hevostaitokoulutus

Käväsin tossa tänään katsomassa kari vepsän kurssia. Aluksi mentiin vaan ideana koska tutun hevonen oli sielä "potilaana" , en keksinyt parempaakaa sanaa tähänhätään hehe. Kurssilla oli siis 2 hevosta, toisella ongelmia lastauksessa/purkamisessa ja toinen oli 3vuotias nuori jonka selkään olisi tarkoitus kiivetä.

Ensiksi tuli pyöröaitaukseen tämä tutun hevonen. 15v pv ruuna, jolla siis ongelmana oli trailerista poistulo, muutamat kerrat tullut jopa puomin ali peruuttaen ja selästä lähtenyt matkalla nahat.

Kari aloitti ruunan kanssa ihan perus jutuilla, haluten hevosen kunnioittavan ihmistä ja kuuntelemalla mitä ihminen siltä haluaa keskittyen kokoajan ihmiseen vaikka ympärillä tapahtuis mitä. Kari juoksutti hevosta vapaana aitauksessa. Tärkeimmät jutut aitaustyöskentelyssä oli se, ettei hevonen saa koskaan kääntää takapäätä ihmistä kohti, esim suuntaa vaihtaessa hevosen on käännyttävä etukautta jolloin ei hevosen takapää osoita missään kohtaa keskellä seisovaa ihmistä. Hevosen pitää pysyä kokoajan liikkeessä kunnes toisin käsketään, se voi kävellä ,ravata tai laukata, vauhdilla ei ole väliä kunhan hevonen liikkuu. 

Kun tuo ylläoleva sujui ja hevonen keskittyi kariin kunnolla ja teki mitä pyydettiin, otti kari hevosen narunpäähän ja alkoi työskennellä sen kanssa. Ensimmäinen vaihe oli että hevonen peruuttaa kun heiluttaa narua ja väistää ihmistä haluttuun suuntaan. Hevonen ei missään vaiheessa saanut ottaa askelta eteenpäin ilman että sille annettiin lupa siihen, se ei saanut tulla ns ihmisen reviirille itsenäisesti. 

Oli oikeasti hauska seurata kuinka hevonen oikeasti kuunteli käskyjä ja teki mitä pyydettiin, vaikka ne aina ei ekalla kerralla onnistuneetkaan. Esim se, kun kari lähti kävelemään eteenpäin, hevonen perässä ja kun kari pysähtyi, piti hevosen pysähtyä ihan samalla hetkellä, puolikin askelta tuli lähemmäs karin pysähdyttyä, niin joutui peruuttamaan, jonka jälkeen uudestaan eteen ja stop. Eron huomasi todella selvästi, miten nopeasti hevonen reagoi pysähdykseen edelliseen kertaan verrattuna. Se pysähtyi kun seinään. 

Ja näissäkin jutuissa hevosen kiittäminen on erittäin suuri ja tärkeä asia. eivät ne voi tietää tekevänsä oikein jossei niitä kiitä. 


pikkuhiljaa siirryttiin kopin luokse, ruuna oli jo vähän epävarma siitä että kannattaako sisälle mennä, joten kari joutui työskentelemään vielä ennen koppiin menoa , en tästä jaksa enempää selittää mulla on aika paljon videomateriaalia tuosta joten katsokaa niistä :)

Toinen hevonen oli tosiaan nuori 3v tamma jolla ei hirveästi kuulemma ole mitään tehty. Tamma kun pääsi aitaukseen, ja kari sitä hetken katteli ja tokas "voin kyllä nyt jo sanoa ettei tänään tän hevosen selkään kiivetä" se oli meinaan todella jännittynyt ja haluttoman oloinen yhteistyöhön. Kari aloitti tamman kanssa samoilla jutuilla millä edellisen ruunan kanssa. Eli perus jutut kuntoon ja hevonen oli saatava keskittymään ihmiseen joka sen kanssa sielä aitauksessa on. Hevonen tosiaan näytti siltä ettei sitä kiinnosta mikään muu kun se mitä ympärillä tapahtuu, todella rauhaton ja pörheä se oli. 

Hetken päästä tamma alkoi selvästi ajattelemaan sitä mitä sen pitikin, ja keskittyi olennaiseen, se unohti aina hetkellisesti katsomon ja katsojat, ja sen että oli vielä kaikenlisäksi ensimmäistä kertaa maneesissa.. Musta oli hienoa nähdä muutos tässä hevosessa noinkin nopeasti ja ainakin omaan silmään se oli todella yritteliäs ja nöyrä tyyppi kaikinpuolin. 

Kari jo edellisen hevosen kanssa treenasi rentoutumista, sillä, että hevonen laskee pään rentona alas. Molemmat hevoset olivat aluksi "rautakangen nielleitä" ja kari niitä lähti jumppaamaan sillä että piti vasemmalla kädellä turvasta ja oikealla niskassa pienen paineen, hetikun hevonen myötäsi paineelle, sai se kiitoksen, ja tällätavalla sen sai kokoajan alemmaksi ja rennommaksi. Lopuksi hevosen pään pystyi ottamaan kainaloon ja näytti ainakin siltä ettei niillä ollut aikomustakaan ottaa päätä sieltä omatahtoisesti pois. Myös sama jumppa tehtiin molemmille sivuille, tää nuorempi hevonen ei oikein ymmärtänyt aluks touhua ja koitti väistää karkuun, kari vaan jatkoi taivutusta kunnes hevonen vastasi paineeseen myötäyksellä, jolloin sai välittämästi kiitoksen. 

Oli kiva katsoa miten hevonen seurasi ihmisen liikkeitä, kunnioitti sitä ja teki juuri mitä pyydettiin. Varsinkin kun näki miten kuutamolla hevonen oli kun se tuotiin aitaukseen ja sitä ei tosissaan kiinnostanut siellä seisova ihminen pätkääkään. Alussa olisi voinut kuvitella että se voisi jopa juosta huomaamatta ihmisen kaiken sähläämisensä keskellä, kun taas yhtäkkiä hevonen olikin sen oloinen että sen ois voinut ottaa syliin ja se ois pysynyt siinä niin kauan kun haluaa. 

Kari jatkoi tamman kanssa siedätysharjoituksilla. ekana oli vuorossa semmonen keppi missä oli päässä paperinpalasia ja jotain juttuja, voisi verrata isoon vappuviuhkaan. tavoitteena oli saada hevonen "harjattua" kyseisellä kapistuksella, vähän hevonen sitä alussa aristi mutta arkuus katosi nopeasti ja lopussa sillä voitiin sivellä hevonen kavioista korviin ilman että hevonen liikahtikaan. 

Sama homma toistettiin kokoajan vaativimmilla jutuilla, toisena oli vuorossa keppi jossa pullo toiseen päähän teipattuna ja hiekkaa sisällä, siitä lähti meteliä kyllä muttei hevonen sanonut enää siitäkään mitään.
kolmantena tuli kanisteri jossa sisällä jotain mikä piti myös aika kovaa meteliä. Neljäntenä joku torvi mikö piti aika kovaa ääntä, tarkoutus kuulostaa joltain linnulta? seuraavaksi olikin aika mielenkiintoinen kapistus, ilmapistooli, mistä tosiaankin lähti aikamoinen pamaus ja katsomossakin hätkähdettiin, vaan ei hevonen. se seisoi karin vieressä vaikka tämä ammuskeli ilmapistoolilla maahan. 

Tässä vaiheessa jo musta tuntu että toi hevonen tuskin tulee pelkäämään jatkossa mitään erikoisia ääniä. Tottakai sillä oli turvallinen seistä tossa koska luottamus siihen ettei kari sille mitään pahaa tee oli vahva. 

Lopuksi vielä kari haki lehtipuhaltimen, se oli jo aika raju mutta hevonen otti senkin loppujenlopuksi hyvin vastaan ja antoi jopa puhaltaa sillä itseään. Monikohan 3vuotias antaisi tehdä kaiken tämän? 

Tamman kanssa lopetettiin siihen että sillä oli satula selässä, suitset päässä ja työskenneltiin vielä hetki ympyrällä käyttäen yhtä sisäsivuohjaa hakemassa hevoselle asetusta sisälle. Lopuksi kari roikkui satulassa ja pamautteli jalustimia ja piti ääntä satulan päällä ja sanoi "jos ei hevonen näitä siedä , en tosiaankaan lähtisi vielä selkään yrittämään." hevonen kuitenkin seisoi kiltisti paikallaan vaikka joka suunnasta pamahteli ja kolisi. Yks hyvä vinkki oli vielä se, että kari suositteli että hevonen näkee ihmisen jostain korkeemmalta ennenkuin sen selkään kiivetään, näinollen se ei ole uusi asia että ihminen istuu yhtäkkiä satulassa ja on hevosta korkeammalla. Mä vähän veikkaan, että jo tässä vaiheessa se olisi hyväksynyt ratsastajan selkään, väsynyt kun oli jo valmiiksi. mutta niinkuin kari sanoi että tamma oli jo tässä vaiheessa saanut ehkä ns yliannostuksen kaikesta joten oli parempi jättää onnistuneet treenit tähän.

Tossa nytten mieleenpainuvimmat jutut kurssista tiivistettynä. Kurssi sisälsi paljon paljon enemmän vielä mitä tämä teksi antaa ymmärtää, mutten jaksa kaikkia yksityiskohtia alkaa tähän kirjottamaan ja en niitä järjestyksessä enää muistaisi edes. Itse sain paljon hyviä vinkkejä tulevaisuutta ajatellen dänin kanssa. Varsinkin noi maastakäsin jutut oli ihan huippuhyviä ja niitä aijon todellakin treenata kun varsuli tulee laitumelta talliin :)