Tosin kyllä se tekstin määrää ja sisältöä karsii kun näin pitkän ajan jälkeen kirjoittaa, kun ei osaa enään niin tarkkaa selostaa. Noh yritän kuitenkin mahdollisimman paljon avata teille meijän hihs viikonloppua.
Kävin jo keskiviikkona näyttämässä ketun paperit ja hakemassa rannekkeet, jottei tarvitse torstaina ruuhka-aikaan sinne mennä jonottelemaan.
Torstaina saavuttiin paikalle n 07.45 ja päästiinkin hyvin paikalle ilman ruuhkia, ja kettu tosiaan asui tuomarinkylässä, joten matkakin vain jotain 10min ilman ruuhkia. Paikanpäällä oli jo aikamoinen härdelli autojen kanssa, joten heppa äkkiä ulos kopista ja kamat päälle ja auto+koppi samantien pois purkupaikalta. Luokka alkoi 9.00 joten aikaa oli ihan kivasti rauhassa laitella kamat ja verkata. Verkka oli muistaakseni vähän huono jostain syystä, kettu tais pudotella muutaman kerran koska ratsastin sitä niin pitkänä esteelle eikä sitä huvittanut nostaa kinttuja, Antti oli mua taas auttamassa verkassa ja saikin meidät hyvin nopeasti ruotuun ja homman pelittmään. Hyvillä fiiliksillä siis radalle, kehnosta alkuverkasta huolimatta. Arvostelu oli 367.1 ja 1 vaihe meni ihan hyvin ja uusintaan sitten kaasu pohjaan ja menoksi ;) Esteet 9-10 meinas koitua kyllä kohtaloksi niinkun videolta näkyy. Numerolle 9, eli sininen okseri, jolle tuli hyppy aika kaukaa ja mulla meni vähän tasapaino siinä, joka hankaloitti tietä seuraavalle esteelle. Huomasin jo kaarteesta, että nyt tullaan sellaseen paikkaan, ettei siitä ihan helpolla yli pääse. Muistan ton tilanteen vieläkin kun mietin, että ei hemmetti me voida tohon jäädä. Este oli onneksi suht pieni pysty ja päätin että yli mennään, joko puomin kanssa tai sitten ilman vaikka paikka olikin todella hankala. Joku ihme tai kumma meidät sai siitä yli ja vieläpä ilman puomia! Tosiaan hyppy tuli melkein paikaltaan, täytyy myöntää, että tuossa kohtaa ratsastin ite tilanteen hyvin ja kettu anto kyllä kaikkensa ja lopputulos olikin onnistunut. Eikun etiäpäin ja matka jatkuu! Loputkin esteet menivät ilman virhepisteitä joten tulos oli 0/0 ja mieltä lämmittikin kuulutus "ja meillä on uusi johtoaika" , varsinkin kun katsoin alusta muutamat ponit ja ajattelin ettei me ketun kanssa ikinä olla niin nopeita :D Mutta kettu onkin niin super miniheppa ja vie laukallaan pikkuponitkin vaikkei me kyllä vauhdilla niitä voitettaisi :)
Lopussa meni yksi ratsukko ohi (ollaan tän kauden "Team ikuiset kakkoset") mutta iloisia oltiin sijoituksesta, koska tällä kertaa en uskonut pärjääväni täällä, joukossa oli todella hyviä ja nopeita ratsukoita, joten sija 2 oli erittäin positiivinen yllätys.
Sitten perjantain tunnelmiin, joskin myös aika erilaisiin. Aamulla ihan samat jutut kun torstaina ja sama aikataulu. Verkassa kettu oli ihan super! ihan super fiiliksellä radalle pitkäasta aikaa, ja oli itsevarma olo!
Taisin olla vähän innoissani aikaluokasta ja lähdinkin radalle niin huonosti kun ikinä vaan voi! Suoraan sisälle tervehdys ja siitä suoraan TODELLA huonolla lähestymisellä ykköselle, jossa kettukin jäi vähän pomppimaan ja tuntui jännittyneeltä. En tiedä oisko auttanut jos olisin kiertänyt areenan kerran, mutta turhapa sitä enää on miettiä. Tiesin jo tossa vaiheessa ettei radasta tule helppo kun kettu oli niin jännittynyt. Esteet 1-5 sai ratsastaa todella paljon jalalla, jotta päästiin yli. 5 este oli kapea pysty josta kaarevalla tiellä seuraavalle, joka oli okseri, en yrittänyt mitään pientä tietä edes vaan ratsastin ihan hyvällä laukalla ja lähestyminen tuntui hyvältä ja paikka hyvä. Vaan ei tainnut kettu haluta yli, se veti liinat kiinni ja mä lensin kun leppäkeihäs ja kettu jatkoi matkaansa. Kielto tuli todella yllättäen enkä osannut odottaa sitä yhtään, vaikka alkurata olikin huono. Taisin luottaa liikaa kun ekaa kertaa radan aikana kettu tuntui hyvältä lähestyessä juuri tuota estettä, se sitten päätti käyttää hyväks sen ilmeisesti. Vaikkei turhat kiellot olekkaan yhtään sen tapaisia. En jaksa jäädä spekuloimaan mahdollisia syitä sen enempää. Tottakai mua harmitti kun tajusin mitä tapahtui. Tömähdin sen verran lujaa maahan että multa meni ilmat pihalle ja jotain tipuja tähtikehässä pyöri hetken pään ympärillä, nousin kyllä omin jaloin ylös ja menin areenan reunalle istumaan ja hengittelemään. Jo siinä vaiheessa tuntui, että harmitus vähän laantui. Tosin palataas hieman kettuun vielä. Se tosiaan jatkoi matkaa mun tippumisen jälkeen ja keilas yhden esteen, sekä hyppäsi kaksi estettä vielä yksin. Suitsethan siltä lähti heti kiellon aikana, joten se oli hieman vaarallisen näköistä kun kaveri paahtaa menemään ohjat martsarissa kiinni ja itse suitset laahusti perässä, vauhtikaan ei ollut mitään ihan vaatimatonta... Onneksi kettu rauhottui ja se saatiinkin kiinni ja vietyä pois areenalta.
Tälläinen oli meidän perjantainen kisapäivä. Onneksi mä oon aika hyvä noiden epäonnistumisien kanssa ja pystyn unohtamaan ne nopeasti ja jopa nauraa tapahtuneelle, kun ei mitään vakavempaa sattunut. Kyllä nyt kerran elämässä pitää Hihsin hiekkaa päästä maistelemaan ;)
Meitä haastateltiin ystäväni hevonen blogiin ja tässä on linkki kyseiseen postaukseen:
.jpg)
Seuraavalla kerralla sitten vähän haikeampiin uutisiin, jos joku on mun fb kaveri niin varmaan tietääkin jo. Ensi kertaan siis, heippa hei!
